Paperisudet - Maria Autio

Kansi: Graham Dean

Karisto
2005
ISBN 978-951-23-4682-6
170 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

En yleensä kauheasti varoittele, mutta tässä tapauksessa on pakko. Paperisudet kertoo koulukiusaamisesta hyvin elävällä ja aidolla tavalla. Itse entisenä koulukiusattuna koin tämän melko rankaksi lukukokemukseksi, sillä Sallan kokemukset liippaavat hyvin läheltä omiani. Siispä varoituksen sananen, koulukiusatuille tämä ei ainakaan tuo mieleen mitään hyviä muistoja.

Aloitin tosiaan maanantaina työt uudessa paikassa, ja mikäpä sen parempi tapa tutustua uuteen omaan kirjastoon kuin lainata sen hyllystä iso pala kokoelmaa luettavaksi. Yksi matkaan tarttuneista kirjoista oli tämä Maria Aution Paperisudet, joka taisi lähteä mukaan ihan vain nimen perusteella. Kansikin tässä on hetken tarkastelun jälkeen oikeastaan ihan hieno, vaikka tosiaan vaati hieman totuttelua. Nyt kun syksy alkaa ja ensi kevään lukudiplomiuudistus taas lähenee (syksyn ja talven kirjavinkkauksista puhumattakaan), on aika muutenkin kasvattaa materiaalipankkia suomalaisten nuortenkirjojen osalta. Suuressa kirjastossa on sekin hyvä puoli, että niissä on varaa säilyttää vanhempaakin matskua hyllyssä, semmoistakin, mikä ei välttämättä ihan niin paljon enää liiku. Paperisudetkin on jo kymmenen vuotta vanha, siispä oikea vanhus kirjaksi, ainakin nykymittapuulla.

Paperisudet kertoo Sallasta, jonka vanhemmat ovat eronneet. Salla on muuttanut äitinsä mukana pohjoiseen ja käy nyt yläkoulua. Salla on ysillä, eli yläkoulu alkaa olla jo melkolailla takana päin, mutta koetukselle Salla silti joutuu. Hänen ainoa ystävänsä koko koulussa on rinnakkaisluokkaa käyvä Aletta, samanlainen sosiaalinen hylkiö ja kiusaamisen kohde kuin Sallakin. He yrittävät vain selvitä päivästä toiseen ja päästä pois koulustaan, mutta kiusaajat eivät tee siitä helppoa. Eräänä päivänä Aletta sitten katoaa, ja saa sekä isänsä että Sallan täysin pois tolaltaan. Aletan katoaminen toimii myös eräänlaisena keskustelunavauksena.

Aution kirjassa parasta on, että tapahtumia kuvataan usealta eri kantilta. Salla ei ole ainoa kertoja kirjassa, vaan ääneen pääsee myös esimerkiksi Tuuli, yksi Sallan kiusaajista. Kun käsitellään kiusaamista, sitä olisi hyvä aina pyöritellä vähän useammasta näkökulmasta kuin pelkästään kiusatun kautta. Salla ei ole tehnyt mitään ansaitakseen kiusaamisen, mutta silti häntä armotta piinataan. Tuulin näkökulmasta kerrotut pätkät auttavat avaamaan vähän myös kiusaajien motiiveja, joskaan mitään kovin järkeviä ne eivät ole. Paperisudet on kirjoitettu hyvin elävästi ja aidosti, ainakin siinä määrin, että itse palauduin suoraan takaisin alakoulun pihalle, pohtimaan että pilkkaako tuo nyt mua vai tarkoittaako se tosissaan että voin mennä niiden leikkiin.

Minua jäi häiritsemään opettajien ja vanhempien äärettömän passiivinen rooli tässä kirjassa. Opettajat katselevat seinille, kun köksän tunnilla tai käytävillä huudellaan toiselle hävyttömyyksiä ja solvataan päin naamaa, eikä vanhempia tunnu pätkääkään kiinnostavan se, mitä heidän lapsilleen kuuluu. Muistan itsekin muksuna, kuinka vaikeaa oli ylipäätään koskaan kertoa kiusaamisesta kenellekään, vaikka se oli osa jokaista koulupäivää. Asiat ovat toivottavasti näiden viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana muuttuneet, mutta aikuisten tulisi aktiivisesti aina puuttua lasten ja nuorten tökeröön käytökseen, vaikka olisikin kyse "läpästä". Itse löysin aikoinani turvapaikan kirjastosta ja toivoisin, että kirjastot pysyisivät jatkossakin paikkoina, joissa aktiivisesti puututaan kiusaamistilanteisiin.

The Sacred Lies of Minnow Bly - Stephanie Oakes

Kansi: Katya Evdokimova & Kristin Smith

Dial Books
2015
ISBN 978-0-8037-4070-9
396 s.
☆☆☆☆
Oma

Olen kärsinyt jonkin asteisesta lukujumista tässä jo pidempään. Paikkailen lukemattomuuttani sarjakuvilla, koska niihin on suhteellisen helppo päästä sisään ja niistä saa aina jotakin tekstiä aikaan. Nyt kun työt uudessa paikassa ovat vierähtäneet käyntiin eikä enää tarvitse stressata ainakaan ihan niin paljoa, päätin ottaa lukuun "ihan vaan jonkun". Booktubesta tuttu Peruseproject eli Regan oli hommannut kirjan itselleen ja esitteli sen perin vastustamattomalla tavalla (siis ainakin minulle, syy selviää kohta). Päätin sitten käyttää loputkin lomarahojeni rippeet ja tilasin tämän, siinä toivossa, että tarpeeksi järkyttävä ja karmiva kirja ravistaisi minut irti omista epävarmuuksistani ja epäkelpoisuuden tunteistani (jostain syystä edelleen koen olevani hirvittävän huono kaikessa mihin ryhdyn, olisikohan joku jäänne yläasteelta?).

Kuten ainakin kaikki pidempiaikaiset lukijani jo varmasti tietävät, olen kiinnostunut kulteista ja käyttäytymispsykologiasta - siis ainakin maallikkotasolla. Joten kun Regan kertoi, mitä tämä kirja oikein pitää sisällään, kuinka olisin voinut vastustaa? Kyseessä on nimittäin kertomus 17-vuotiaasta Minnow Blystä, jonka poliisi poimii matkaansa tämän pahoinpideltyä nuoren miehen. Minnow joutuu nuorisovankilaan, jossa häntä haastattelee muun muassa tohtori Wilson. Minnow on nimittäin kasvanut uskonnollisessa kultissa, jonka noin satahenkinen vahvuus on tehnyt itselleen kodin keskelle metsää, kauas sivistyksestä. Kulttia johtaa karismaattinen Profeetta, mutta se mikä alkuun vaikutti täysin vilpittömältä uskonnollisuudelta on yltynyt vuosien saatossa väkivaltaiseksi hurmokseksi, jonka Minnow on saanut tuta henkilökohtaisesti. Tekemänsä rikkeen vuoksi Minnowlta on nimittäin leikattu molemmat kädet irti, ja nuorisovankilassa hän yrittää opetella tulemaan toimeen ilman.

Kirjassa oli niin paljon aiheita ja tarttumapintaa, että se vei minut heti alusta mukaansa. Kultit ovat jostain syystä äärettömän mielenkiintoisia, mutta tässä teoksessa ei sen tarkemmin selitellä miten tarkalleen Profeetta sai puhuttua mukaansa joukkion ihmisiä. Kyseessä oli kuitenkin yhteiskunnan jalkoihin jäänyt köyhien joukkio, jotka olivat jo valmiiksi uskonnollisia ja joilla ei ainakaan Minnown kuvauksen perusteella ilmeisesti ollut juurikaan menetettävää. Kirjan tapahtumien aikaan joukko on asunut metsässä jo kymmenisen vuotta, joten Profeetta on onnistunut eristämään heidän tyysti yhteiskunnasta. Kaikki uskovat, mitä Profeetta sanoo, jopa kun tuo selittää, miten tähdet ovat Jumalan silmät, joilla tämä alati vahtii Kevinistien tekemisiä. Profeetta on myös sanonut, etteivät naiset saa lukea ja että näiden suurin merkitys elämässä on tehdä lapsia. Niinpä Minnow vasta opettelee lukemaan päästessään nuorisovankilaan. Oakes on luonut todentuntuisen kultin, vaikka yhtä absurdejahan ne ovat kaikki. Minnown kertomus tuntui kuitenkin uskottavalta, sellaiselta, että se olisi ihan hyvin voinut olla tottakin.

Kirjassa on todella hyviä hahmoja. Esimerkiksi Minnown sellitoveri Angel on todella huippu tyyppi, vaikka onkin murhasta tuomittu. Teoksessa pohditaan oikeuden "hyvyyttä", jos niin voi sanoa, sillä Minnow ja Angel ovat molemmat joutuneet pahoinpitelyn uhreiksi ja tehneet rikoksensa itsepuolustuksena, mutta istuvat silti pitkiä tuomioita, koska todisteita (ainakaan Angelin tapauksessa) pahoinpitelystä ei ole. Jos tästä kirjasta jotakin voi ihan rehellisesti sanoa, niin ainakin sen, että The Sacred Lies of Minnow Bly herättää ajatuksia ja paljon. Kirjassa tosin käsitellään todella paljon uskontoa ja uskonnollisuutta, uskonnon ja tieteen suhdetta sekä kultin ihmeellisiä uskonoppeja, joten teos saattaa käydä raskaaksi joillekin. Vähän pelkäsin, että itsekin väsyisin, sillä en ole mikään suurensuuri uskontojen puolestapuhuja, mutta onneksi Minnown elämä oli sen verran mielenkiintoista muutoin, että noista kohdista puski kyllä hyvin läpi.

Nimona - Noelle Stevenson

Harper Teen
2015
ISBN 978-0-06-227823-4
272 s.
☆☆☆☆
Oma

Yritin ihan oikeasti lukea jotakin muuta kuin sarjakuvia, mutta kesällä tuntuu olevan helpompaa lukea jotain helpostisulavampaa. Kävin tänään mustikassa isännän tädin luona Mäntsälässä, ja matkalla sain luetuksin tämän. Nimona oli osa jonkinlaista sarjispakettia, jonka jessethereader sai esiteltäväkseen, ja kiinnostuin tästä. Puolivälissä sarjakuva-albumia tajusin, kuka Noelle Stevenson oikein on. Hän on nimittäin kuvittanut ainakin Rainbow Rowellin Fangirlin ja käsittääkseni myös Eleanor & Parkin. Stevensonin teos on ilmeisesti alunalkujaan ollut webcomic, mutta painetun version ilmestyttyä se ei enää ole luettavissa kokonaisuudessaan netissä. Ymmärrettävää, vaikka toisaalta vähän harmillista.

Nimona kertoo nuoresta muodonmuuttajatytöstä nimeltä Nimona ja siitä kuinka hän ilmoittautuu valtakunnan katalimman superpahiksen Lordi Ballister Blackheartin kätyriksi. Ballisterille hän kertoo olevansa vain nuori tyttö, jonka kehno noita on muuttanut ensin lohikäärmeeksi ja sittemmin hänen muotonsa on jäänyt melko häilyväiseksi, mutta tarinan edetessä paljastuu, ettei kaikki olekaan ihan niin yksioikoista. Nimonan maailmassa mikään ei myöskään ole kovin mustavalkoista, vaan hyvän ja pahan rajat ovat häilyväisiä. Stevenson myös sotkee näppärästi fantasiaa ja sci-fi-elementtejä keskenään. Ei ole täysin varmaa eletäänkö Nimonan maailmassa menneessä vai tulevassa, eikä sekään haittaa. Jotenkin Stevensonin kirjoitustapa ja tarinankerrontatyyli auttavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne esitetään, sen liiemmin kyselemättä.

Stevensonin tyyli on omaperäinen, eikä välttämättä kaikkien mieleen. Itse pidän tyylistä valtavasti, etenkin alun totuttelun jälkeen. Vähän alkuun harmittelin, kun sarjiksen teksti on niin kovin pientä ja käsinkirjoitettua, ettei siitä aina meinaa saada selvää, mutta selkeästi totuttelukysymys sekin. Alkukankeuden jälkeen imeydyin täysin tarinan vietäväksi ja ennen kuin huomasinkaan, olimme jo ajaneet tunnin ja olimme perillä. Harmitti ihan suunnattomasti, kun tarinaa oli jäljellä kymmenisen sivua ja piti lähteä poimimaan mustikoita. Olisi kovasti tehnyt mieli vain piiloutua autoon ja lukea tarina loppuun. Rakastuin Ballister Blackheartiin, ritari Goldenloiniin ja aivan erityisesti Nimonaan niin, että tätä lukisin lisääkin. Käsittääkseni kuitenkin tämä on yksittäinen sarjakuva, eikä tälle ole (kai?) jatko-osia tulossa. Jos on, niin hihkaiskaa joku!

Tämä sarjakuva sopii muuten myös sellaisille, jotka eivät muutoin paljoa sarjakuvia lue, sekä myös sellaisille, jotka vasta aloittelevat "oikeaa" lukemista. Englanti tässä on suhteellisen simppeliä, eli sopii myös sellaisille, jotka eivät ihan hirveästi englantia osaa. Kuvat kantavat tässä merkittävän osan viestin merkityksestä ja Stevensonin ilmeikkäät hahmot ovat ihan omaa luokkaansa tunteiden ilmaisijoina. Onpahan tässä vähän sitä aina ah niin ajankohtaista LGBTQ-sisältöäkin. ~.n <3 Suosittelen!

Kolmen kirjan haaste

Yöpöydän kirjat -blogin Niina nakkasi minua haasteella ja olihan siihen nyt sitten tartuttava, kun haasteen aihekin on niin herkullinen. Tässä haasteessa on tarkoitus poimia blogin kirjoista ne kolme, jotka kaikkein eniten haluaisi lukea uudelleen. Uudelleenlukemisen aikakausi on osaltani jäänyt melko pitkälti jo taa, aika ei yksinkertaisesti riitä sekä vanhojen suosikkien, että uusien tulokkaiden lukemiseen. Toisaalta olisi ihan kiva palauttaa muistiin esimerkiksi Harry Potterin tarkat tapahtumat (olin aina ihan huuli pyöreänä, kun työparini luetteli unholaan painuneita yksityiskohtia kirjoista), mutta toisaalta taas sitä janoaa aina uusia seikkailuja uusien hahmojen parissa.

Tästäkin huolimatta tämän pitäisi olla ihan helppo juttu, mutta katsotaan (valkkaan näitä kirjoja siis tässä kirjoittaessani)! Yhden kirjan tiedän jo heti alkuunsa ja se on The Martian:

Andy Weirin The Martian päätyi käsiini keskellä synkintä joulun aikaa (en tykkää talvesta ja vielä vähemmän joulusta). Kääriessäni sen esiin paketistaan, minua tervehti himmeästi kimalteleva Marsilainen sumu, joko pyörteissä taisteli Mark Watney eloonjäämisestään. The Martian ohitti lukujononi kirkkaasti ja luin tämän ahmimalla melkein yhdeltä istumalta.

Mark on päähenkilönä kaikin puolin täydellinen. Hän on yksin tilanteessa, jonka pitäisi aiheuttaa pakokauhua, mutta hän päättää selviytyä keinolla tai toisella niin kauan kuin mahdollista. Hänen positiivinen asenteensa ja paikoin vähän poikamainenkin huumorinsa tekevät hänestä todella mielenkiintoisen seurattavan. Watneyn kanssa voi olla melkein varma, että hän selviytyy, onhan hän melkoinen McGyver. <3

Luettuani tämän laitoin kirjan matkalle eteenpäin, ensin kollegalle, joka suositteli sitä veljelleen, joka suositteli sitä ystävilleen, sitten toiselle kollegalle (jonka lukupinoon tämä on jumittunut, aijjai Helena). Lisäksi The Martianin ilosanoma on levinnyt käsittääkseni muutenkin aika tehokkaasti, mutta onhan tässä kyse kuitenkin kevyesti viime vuoden parhaasta kirjasta. <3

Seuraavia jouduinkin sitten jo vähän hakemaan, mutta tässä ovat voittajat. Yllättäen kaikki näistä ovat saaneet viisi tähteä (tai enemmän :D), sen verran paljon olen näistä tykännyt jo ensimmäisellä lukukerralla.

Orson Scott Cardin Ender's Game tuli ensin tutuksi elokuvana ja sitten vasta kirjana. Kuten aina, tässäkin tapauksessa kirja oli parempi, syvempi, synkempi. Hahmot olivat enemmän, parempia, maailma oli kauniimpi, suurempi. Ender's Game on ja tulee varmaankin aina olemaan yksi lempikirjoistani sekä -elokuvistani. Elokuvateatterissa kokemus oli jotakin niin mieletöntä, taistelusalin ikkunoista näkyvä musta avaruus ja nuoren pojan päättäväinen asenne, joka nostaa hänet yli muiden. Voisinkin ehkä katsoa elokuvan tänään...

Orson Scott Card on aiemmin minulle tuttu Seitsemännen pojan seitsemännen pojan kirjoittajana. Rakastin tuota sarjaa nuorempana, mutta kuten monia muitakaan, tätä sarjaa ei suomennettu loppuun saakka (wadap, Otavan fantasiaromaani?), enkä ole toistaiseksi saanut tartuttua siihen näin aikuisiällä englanniksi. Jonakin päivänä vielä, lupaan sen...

Claudia Grayn A Thousand Pieces of You oli totaalinen tuuriostos. Ostin kirjan pelkästään kannen perusteella, vilkaisemattakaan sen synopsista. Grayn tyyli on jollain tapaa aika erilainen kuin monilla muilla YA kirjailijoilla, suorempi ja kenties rehellisempi. En malttaisi millään odottaa, mitä seuraava osa tuo tullessaan, mutta kuten arviossanikin sanoin, voisin ihan hyvin lukea tämän uudestaan Ten Thousand Skies Above Youta odotellessani. <3

Että sellainen lista! Kaikenkaikkiaan aika sci-fipainotteinen lista, mutta tällä kertaa näin! Ehkäpä kolmen vuoden päästä tulisi aika erilainen lista. Kiitos Niinalle haasteesta! Haastan tähän mukaan nyt kaikki, joita ei vielä ole haastettu (vaikka ette haluaisikaan osallistua, nyt on pakko, MWAHAHAHAA!). Kommentteihin voi jättää linkin, mikäli innostutte tämän perusteella tekemään oman listan, käyn sitten katselemassa ja kommentoimassa.

The Woods - James Tynion IV & Michael Dialynas

Kansi: Michael Dialynas

Boom! Studios
2014
ISBN 978-1-60886-454-6
128 s.
☆☆☆
Oma

Suuri Sarjisprojekti jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on The Woods, joka tarttui ostoslistalle booktubesta. Taide näytti (ja näyttää edelleen, mutta siitä lisää kohta) todella hienolta, enkä näemmä voi vastustaa kansia, joissa on kiiltäviä osia. Ideakin tässä oli siinä määrin mielenkiintoinen, että päätin kokeilla. Lisäksi The Woods on kerrankin jonkun muun julkaisijan julkaisema kuin DC Comicsin, Marvelin tai Image Comicsin, kaikki ilmeisesti alansa jättiläisiä. Ei sillä, toistaiseksi olen tykännyt kaikista esimerkiksi Image Comicsin julkaisemista sarjiksista, joten ilmeisesti tunnettu kustannusalan totuus pätee myös sarjiksiin, isoiksi tullaan satsaamalla laatuun.

The Woods kertoo siis high schoolista, joka yhtäkkiä yllättäen siirtyy ajassa ja ulottuvuudessa paikasta toiseen. Ensin high school sijaitsee Milwaukeessa, ja sitten se onkin jollakin toisella planeetalla, joka pian osoittautuu kaasujättiläistä kiertäväksi kuuksi. Sarjiksen idea ja lähtökohdat ovat mielettömät ja tässä sarjassa on potentiaalia vaikka mihin, mutta valitettavasti tässä oli aika paljon sellaisia epäkohtia ja oikomisia, joihin ei voi olla tarttumatta. Suurimpana niistä sellainen, joka pisti silmään heti alkuun. Kuten kouluissa yleensä, myös tässä koulussa on opettajakunta ja oppilaskunta. Opettajat vaikuttavat ihan normaaleilta, samoin koulua käyvät teinit. Käy kuitenkin HYVIN pian selväksi, että henkilökunnassa on mukana myös yksi murhanhimoinen tollo, joka on vain odottanut oikeaa hetkeä päästä toteuttamaan itseään. Jotenkin sarjakuvan tapahtumat tuntuvat liioitellun nopeilta, ja sitä myöten täysin epäuskottavilta. Oppilaat ja opettajat kääntyvät toisiaan vastaan silmänräpäyksessä, eikä asioista edes yritetä päästä yhteisymmärrykseen, vaan heti ruvetaan mätkimään toisia. Ymmärrän toisaalta, että sarjakuvissa tila on huomattavasti rajallisempi kuin perinteisissä kirjoissa, mutta hätäily puree tästä silti ison palan vetävyyttä.

Muutoin sarjis on mieletön. Taide on uskomattoman kaunista ja värejä käytetään rohkeasti. Uudella asuinpaikalla on kokonainen ekosysteemi, jonka Tynion ja Dialynas ovat luoneet. Tähän ekosysteemiin kuuluu tuttuja otuksia, hyttysiä, lepakoita ja karhuja nyt esimerkiksi, mutta irvokkaalla tavalla väänneltyinä. Tunnelma tässä on vähän kummallinen, sillä olisin olettanut paniikkia ja ahdistusta, mutta sellaista ilmapiiriä en tästä kyllä saanut irti. Kenties värikkäät sivut ja opiskelijoiden melko huoleton asenne edesauttavat sitä, ettei ilmapiiri käy turhan raskaaksi. Tuossa iässä sitä kun kuitenkin kuvittelee olevansa kuolematon, ihan sama minkälainen ölli nurkan takaa kurkistaa.

The Woods päättyy myös melkoiseen cliff hangeriin, joka kyllä jättää himoamaan lisää. Tässä on paljon mahdollisuuksia kaikenlaiseen ja ensimmäinen osa herättää rutkasti kysymyksiä, joihin haluaisin tietää vastauksen, mutten siltikään tiedä viitsinkö tarttua enää seuraavaan tällaiseen yhteisniteeseen. Kaikkea muutakin kun olisi.

Rajalla - Ally Condie

Crossed
Tammi
suom. Kaisa Kattelus
2013 (alkup. 2011)
ISBN 978-951-31-7082-0
339 s.
☆☆
Oma
Tarkoitettu

Huomio huomio! Tämä arvio koskee sarjan toista osaa, joten postaus sisältää kaikella todennäköisyydellä spoilereita ensimmäisestä osasta. Linkki ensimmäisen osan arvioon löytyy tuosta yläpuolelta.

Kuten aiemmassa postauksessani sanoin, ajattelin, että Condien sarja olisi hyvää aivovapaata luettavaa kesäloman kunniaksi, joten otin toisenkin osan lukuun. Nyt vain kävi niin, etten kertakaikkiaan jaksanut välittää laisinkaan Cassian, Kyn ja Xanderin edesottamuksista, vaan minua lähinnä ärsytti läpi koko kirjan. Ai miksikö sitten luin sen? Jaa-a. Parempaakin tekemistä olisi kyllä ollut, parempia kirjojakin olisi epäilemättä löytynyt. Se on kuulkaa huono asia, jos ei osaa lopettaa lukemista ajoissa, vaan lukee hammasta purren loppuun saakka. Tulppakirja tämä ei kuitenkaan ollut, kovin yhdentekevä vain.

Edellisen osan lopussa Cassia ja Ky joutuvat eroon toisistaan, kun Viranomaiset keksivät heidän rakkautensa, joka ei todellakaan sovi Yhteiskunnan kuvioihin. Toisen osan alussa Cassia on hankkiutunut Yhteiskunnan reunamille tarkoituksenaan etsiä käsiinsä Ky, joka tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä. Cassian iki-ihanat vanhemmat ovat antaneet tyttärensä painella lähelle etulinjaa - siis sitä jossa Vihollinen hyökkää ja tappaa kaiken. Mutta rakkaushan voittaa kaiken, vai mitä? Xanderillakaan ei tunnu olevan mitään sitä vastaan, että hänen kihlattunsa juoksentelee pitkin maita ja mantuja etsimässä todellista rakkauttaan jota ei oikeastaan alkuunkaan edes tunne, mutta onhan Ky sentään komea. Sen sijaan Xander auttaa rakastettuaan ojentamalla tälle rasiallisen varastettuja pillereitä, joiden avulla pitäisi selvitä tiukasta paikasta ilman ruokaakin. Ky puolestaan taistelee etulinjassa seuranaan komppania nuoria miehenalkuja, joille on luvattu kuusi kuukautta aikaa rintamalla ja sen jälkeen täysi Kansalaisuus jälleen Yhteiskunnassa.

Virkistävää kirjassa oli, että sitä kerrotaan vuorotellen Cassian ja Kyn näkökulmista. Alkuun jopa luulin, että Kyn osuudet olisivat mielenkiintoisia ja erilaisia. Cassian osuudet ovat jatkuvaa Kyn perään inisemistä ja ruikuttamista, sekä syyllisyyden potemista siitä, ettei Cassia sitten kuitenkaan jäänyt Xanderin luo elämään hyvää elämää, vaikka ihan hyvä vaihtoehto sekin olisi ollut. Xander on sentään tuttu ja turvallinen, komea ja menestyvä Yhteiskunnan jäsen. Ky sen sijaan yrittää komppanioineen parhaansa mukaan selviytyä eturintamalla kasvotonta ja ylivoimaista Vihollista vastaan, mutta heidän selviytymismahdollisuutensa eivät ole järin hyvät.

Lähestulkoon koko kirja on Cassian ja Kyn kissa ja hiiri -leikkiä. Ky menee edeltä ja Cassia tulee ruikuttaen perässä. Kaikki muut tuntuvat tietävän kaikesta koko ajan enemmän kuin Cassia, joka sinisilmäisyyttään ja naiiviuuttaan luottaa edelleen jossain määrin Yhteiskunnan suojelevaan voimaan. Kyn ja Cassian romantiikkakin on vähän kuin yrittäisi puhallella sammuneisiin hiiliin jälleen eloa. Turhaa siis. Saa vähän nähdä jaksanko enää lukea tästä kolmatta osaa, kun tämä jäi tällaiseksi pannukakuksi. Möh.

East of West, Vol 1. - Jonathan Hickman, Nick Dragotta & Frank Martin

Kansi: Nick Dragotta

Image Comics
2014 (Alkup. 2013)
ISBN 978-1-60706-770-2
128 s.
☆☆☆☆☆
Oma

Taidan olla rakastunut. Osana jättimäistä sarjissaalistani oli tämä kyseinen tekele, East of West, Vol. 1. Olin ihan myyty, kun eräs booktubettaja sanoi samassa lauseessa nuo maagiset sanat sci-fi western. Vaikken pitänytkään Kingin Musta torni -sarjan ensimmäisestä osasta, pidin kyllä niistä seuraavista senkin edestä. En ole koskaan ollut mikään jättisuuri Clint Eastwoodin ystävä, mutta pelasin Red Dead Redemptionia niin ettei ole tosikaan. Lempipelisarjani on Mass Effect, lempparein kirjani ikinä on Dyyni. Aavikot ja sci-fi, siinä yhdistelmässä on vain jotakin vastustamatonta. Tiesin että tulisin tykkäämään tästä heti, kun tuo yhdistelmä mainittiin, mutta että miten paljon, sitä en osannut alkuunkaan arvata.

East of West tipauttaa lukijan keskelle autiomaata, jossa on jotakin merkillistä meneillään. Keskellä hiekkakivimuodostelmaa on piiri, ja tästä piiristä ryömii ilmoille kammottavan näköisiä otuksia. He ovat Maailmanlopun Neljä Hevosmiestä, ja heidän murhanhimonsa käy pian hyvin selvemmäksi. Toisaalla valkeaan pukeutunut valkoihoinen ja valkotukkainen mies astelee saluunaan kumppaneidensa kanssa ja tilaa kolme lasia Sinistä, jonkinlaista viskiä. Baarimikko kieltäytyy tarjoilemasta miehen kumppaneille ja tämä vakuuttaa, etteivät hänen kumppaninsa kuuna kullan valkeana joisi tämän kaltaisessa paikassa. Myös näiden kolmen halu tappaa käy pian selväksi. East of West mässäilee kuolemalla ja väkivallalla, eikä ihme, onhan sen päähenkilö Kuolema.

East of West sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen. Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön ja valkoisen valloittajan neuvonpito keskeytyy, kun maahan iskeytyy meteoriitti, ja tämä muokkaa East of Westin maailman hyvin erilaiseksi meidän omastamme. Tässä maailmassa ei ole Yhdysvaltoja, mutta on esimerkiksi New Orleansin kuningaskunta ja Texasin tasavalta. On joukko Valittuja, joiden toimia ohjaa Viesti, muinoin kolmen suurmiehen kirjoittama, jonkinlainen profesia. Sen mukaan maailmanlopun ajat ovat koittaneet, ja Valitut tekevät kaikkensa toteuttaakseen Viestin sisällön. Täytyy tunnustaa, että ilahduin suunnattomasti kun Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöille oli annettu näinkin suuri osa tässä sarjassa, yleensä kun he tuppaavat jäämään aina jalkoihin.

East of Westin juonikuvio on mielenkiintoinen. Samoin on sen maailma. Erämaassa ei ole juuri mitään ihmeellistä, mutta ne kaupungit. Nick Dragottan piirrostyyli on kaunis ja selkeä, mutta todella ilmeikäs. Frank Martinin väritystyö on todella ansiokasta ja koko sarjakuvan tyyli kaikenkaikkiaan on kerrassaan hurmaava (vaikka makuasioitahan nämä ovat). Kuten ensimmäiseltä osalta voi odottaa, kyseessä on vasta johdanto maailmaan ja sen tapoihin, mutta silti Jonathan Hickman onnistuu kietomaan lukijan sormensa ympäri. Tunnustettakoon, että tämän luettuani marssin nettikirjakauppaan ja tilasin kaikki seuraavatkin ilmestyneet osat. Jos tykkää sci-fistä, toiminnasta, politiikasta ja westerneistä, suosittelen tätä. Vaikkei tykkäisikään, suosittelen silti. Eihän sitä tiedä, jos vaikka tulisitte järkiinne ja näkisitte kuinka kertakaikkisen mahtavaa westernin ja sci-fin yhdistäminen on. ~.n <3

Kirjankahmimisvimmaa!

Kesäloman (ja erityisesti kesälomarahojen) kunniaksi päätin antaa itselleni luvan törsätä oikein kunnolla. Viime kuussa en ostanut juuri yhtään kirjaa (ehkä yhden, ehkä kaksi), koska päätin mieluummin pitää viikon palkatonta lomaa ja käydä Pienellä Karhunkierroksella sekä Kuusamon suurpetokeskuksessa, jossa hoidetaan loukkaantuneita ja/tai orvoksi jääneitä petoeläimiä jotka muuten lopetettaisiin. Viikon palkaton loma syö kuitenkin neljänneksen jo ennestäänkin häviävän pienestä kirjastovirkailijan palkasta (oikeasti, kirjastoalan työ on melkein kuin vapaaehtoistyötä), joten kirjaostosteluihin ei ihan kauheasti jäänyt varaa. Onneksi työpaikalta kuitenkin useimmiten löytyy luettavaa.

Niin tai näin, myönnettäköön, että tässä kuussa ihan vähän (siis todella vähän) kirjankahmimisvimma karkasi niin sanotusti käpälästä. Toisaalta kyllähän nyt hyviä kirjoja saa ostostella, eikös? Eikös?

Kävin läpi hinkulistaani ja valkkasin sieltä sellaisia kirjoja, jotka ovat keikkuneet listalla jo melko pitkään, mutta jotka ovat jääneet syystä tai toisesta silti ostamatta. Niiden tuli kuitenkin olla sellaisia, jotka edelleen kaiken tämän ajan jälkeenkin vielä todella haluaisin. Jaoin tilauksen kolmeen osaan - nykykirjallisuuteen, sarjiksiin ja sci-fi-fantasia -osastoon - jottei määrä tuntuisi ihan niin pahalta. Tässäpä siis kesäloman niin kutsuttu massive book haul! (Linkit johtavat Goodreadsiin, paitsi kuvauksissa olevat vievät aiempiin arvioihini.)

Tasapainottaakseni ulkomaille valunutta rahavirtaa kipaisin myös erääseen suomalaiseen kirjakauppaan, josta sain neljän (tai hyvällä mäihällä viiden) ulkomaankielisen kirjan hinnalla kaksi (2) suomenkielistä kirjaa. Jännä juttu, ettei tule hirveästi ostostelua Suomesta. Suomenkielisiä ei siis tässä joukossa ihan hirveästi ole.

Laura Ruby - Bone Gap: Kertomus Bone Gapin kaupungista ja sen asukkaista. Tästä kannesta tuli suoraan mieleen Johanna Sinisalon Enkelten verta, vaikka ilmeisesti näillä kahdella ei ole juurikaan mitään yhteistä keskenään. Täytyy tunnustaa, suurin osa näistä kirjoista on hankittu kannen tai pelkän suosituksen perusteella. Synopsis tästä kuulostaa kuitenkin herkulliselta, nuori Roza katoaa, mutta Bone Gapin asukkaat ovat tottuneet katoamisiin, tapahtuuhan niitä Bone Gapissa ihan yhtenään. Finn kuitenkin tietää, ettei Roza kadonnut, vaan että tämä kaapattiin.

Leigh Bardugo - Shadow and Bone: Jatkan edelleen tiiviisti yrityksiäni palata nuoruuteni intohimon eli fantasian pariin. Shadow and Bone aloittaa trilogian, jonka pääosissa on (käsittääkseni) nuori nainen nimeltä Alina. Alina on kenties ainoa, jolla on voima pysäyttää maailmaa riepottelevat pahan voimat, ja voimansa ansiosta hänet kohotetaan ryysyistä rikkauksiin.

Maria Dahvana Headley - Magonia: Magoniaa olen silmäillyt jo pidemmän aikaa. Kyseessä on ilmeisestikin unenomainen ja ennen kaikkea uskomattoman kaunis kirja. Lisäksi kannessa on Neil Gaimanin suositus, joka lupaa joko todella hyvää tai sitten jotakin niin surrelaistista, ettei meikäläinen sitä kykene ymmärtämään. Katsotaan!

Morgan Rhodes - Falling Kingdoms: Yksi booktube-suosikeistani, Regan (PeruseProject) suosittelee tätä kirjaa aina saadessaan siihen tilaisuuden. Minkä minä sille voin, olen helposti vietävissä, mainoksen uhri. :D Synopsiksen perusteella tästä kirjasta ei puutu politiikkaa, väkivaltaa eikä romantiikkaa, joten mitä muuta enää voi toivoa?

Gene Wolfe - Sovinnontekijän kynsi: Eräs ikuvanhoista ystävistäni suositteli minulle joskus tätä kirjasarjaa. Löysinkin Akateemisesta ensimmäisen osan kovakantisena kahdeksalla eurolla ja päätin ostaa sen omaksi. Nyt näin tämän toisen osalta kimaltelemassa kirjakaupan hyllyssä varsin houkuttelevasti, joten miksikäs ei? Nyt tarvitsee enää vain lukea nämä.

Patrick Ness - The Knife of Never Letting Go: Taas yksi monien booktubettajien mainitsema suosikki. Patrick Nessiä on hehkutettu muutenkin ihan todella paljon joskin Paula (<3) sanoi, ettei esimerkiksi A Monster Calls ollut ihan niin hyvä kuin hehkutusten perusteella olisi voinut olettaa. Siitä huolimatta, kirja joka alkaa näin, ei voi olla huono:

The first thing you find out when yer dog learns to talk is that dogs don't got nothing much to say. About anything.
"Need a poo, Todd."
"Shut up, Manchee."
"Poo. Poo. Todd."
"I said shut it."

V. E. Schwab - Vicious: Tässäpä kirja, joka sopii ajan henkeen. Kirja kertoo kaveruksista, Victorista ja Elista, jotka ovat aikojen saatossa päätyneet vastakkaisille puolille. Todella siistin kirjasta tekee se, että sekä Victorilla että Elilla on supervoimia. Uuuu~!

Mary E. Pearson - The Heart of Betrayal: Luin sarjan ensimmäisen osan (The Kiss of Deception) aiemmin tänä vuonna ja tykkäsin siitä yllättävän paljon. Vaikkei kolmiodraama nyt ihan siihen suuntaan ollutkaan taipumassa mihin toivoin, päätin silti lukea tämän toisen osan jahka se ilmestyisi. No, nyt se on ilmestynyt ja tässä se on! Onneksi työt alkavat pian ja tämä päätön lorviminen loppuu.

Ernest Cline - Armada: Science fiction -puolella onkin sitten vähän hiljaisempaa. Olettehan muuten lukeneet jo Clinen Ready Player Onen? Jos ette, niin kannattaa! Ennakkotilasin tämän kuin mikäkin hurmoksellinen fanityttö heti kun tajusin, että tällainen ilmestyy. Armada kertoo Zack Lightmanista, joka on viettänyt elämänsä haaveillen. Kun nuo haaveet sitten käyvät toteen, Zack ei meinaa uskoa onneaan. Vihdoinkin sille syrjitylle kansanosalle joka myös pelaajina tunnetaan, tarjoutuu tilaisuus päästä ihan oikeiksi sankareiksi, Zack heidän joukossaan.

Jeff Vandermeer - Hävitys: Kyselin tästä itseasiassa arvostelukappaletta, mutta joka paikassa vietetään nyt kesälomia, joten se taitanee jäädä saamatta (ainakin nyt, kun kerran ostin tämän jo omaksi, kuka muka tarvitsee kahta). Aloitinkin tätä jo hieman ja ihan hyvältä vaikuttaa. Vei hetken päästä alkuun, sillä Vandermeerin kirjoitustyyli (vai suomennoksenko tyyli?) on hiukan kuivakka, mutta nyt olen päässyt jo tarinaan hiukan sisään. Lupaava on, kovin!

Projekti "Notko maallikosta hyväksi sarjisten lukijaksi" jatkuu! Tässä on nyt vain osa sarjiksista, sillä jostain syystä Book Depository lähettelee näitä hitaammin kuin muita kirjoja. Listaan tähän myös ne vielä tulossa olevat, Goodreadsistähän näkee kannetkin hyvin.

Kuvassa olevat:

Kazu Kibuishi - Amulet, Vol 1: Kibuishi tuli minulle tunnetuksi aikoinaan netissä olevasta Copper-sarjakuvastaan, joka tosin on ollut hiatuksella nyt jo vuosia. Hän on sittemmin toimittanut useiden sarjakuvataiteilijoiden töitä sisältäviä Flight-albumeita, sekä työstänyt näitä omia Amulet-sarjiksiaan. Tämä on ensimmäinen, johon tartun, mutta luottamukseni Kibuishin työhön on suuri.

Jonathan Hickman, Nick Dragotta & Frank Martin - East of West, Vol. 1: Olen sarjakuvista todella pihalla, joten kun joku sanoo että tämä on hyvä, tämä kannattaa lukea, uskon mitään kyselemättä. Lisäksi kun joku sanoo science fictionin ja westernin yhdistelmä, olen totaalisen myytyä naista.

Rick Remender, Wes Craig & Lee Loughridge - Deadly Class, Vol. 1: Jälleen puhtaasti suosituksen perusteella hommattu sarjakuva. Jostain syystä tällainen tumman synkeä ilmapiiri vetoaa minuun. Rick Remender on kaiken lisäksi aika lahjakas kirjoittaja, kuten sain huomata Lowta lukiessani.

Becky Cloonan, Brenden Fletcher & Karl Kerschl - Gotham Academy, Vol. 1: Arvion tästä sarjakuvasta voit lukea täältä. Osa lauseista oli isännän mielestä kuulemma kummallisia, mutta siihenhän te olette jo tottuneet, vai mitä? :D

Rick Remender & Greg Tocchini - Low, Vol. 1: Arvio tästä sarjiksesta löytyy täältä. Jos tykkäät dystopiasta ja scifistä, kannattaa aivan ehdottomasti ottaa tämä lukuun! Suosittelen!

Vielä tulossa:

G. Willow Wilson & Adrian Alphona - Ms. Marvel, Vol. 1: Jottei DC Comics saisi ylivaltaa, täytyy vähän tukea Marveliakin, eikun..?

Kieron Gillen, Jamie McKelvie & Matthew Wilson - Wicked + Divine, Vol. 1: 90 vuoden välein kaksitoista jumalaa reinkarnoituu nuorten ihmisten ruumiisiin. Heillä on kaksi vuotta elinaikaa. Kiehtovaa!

Sui Ishida - Tokyo Ghoul, Vol. 1: Ghoulit elävät ihmisten keskellä. Ne ovat muutoin ihan kuin tavallisia, jokapäiväisiä ihmisiä, paitsi että heitä vaivaa lihanhimo, eikä sillai pornolla tavalla. Ken Kaneki päätyy puolittain ghouliksi, puolittain ihmiseksi ja joutuu siksi ghoulien maailmaan. Tämän sarjan tyyli kutsui, oli pakko hommata omaksi! :D

James Tynion IV & Michael Dialynas - The Woods, Vol. 1: Eräänä päivänä koulu kaikkine oppilaineen ja henkilökuntineen katoaa kuin tuhka tuuleen. He päätyvät toiseen ulottuvuuteen, keskelle kesyttämätöntä erämaata.

Hajime Isayama - Attack on Titan, Vol. 1 & 2: Kääk! Näin tästä tehdystä leffasta trailerin (varoitus, siinä syödään porukkaa) ja vaikken ihan kauheasti enää nykyisellään mangaa luekaan, oli pakko kuitenkin ottaa kokeiluun. Hyvä ystäväni ja lahjomaton otaku Ansku tosin varoitti, ettei mangan piirrostyyli ole välttämättä ihan minun makuuni. No, näillä mennään!

Noelle Stevenson - Nimona: En suoraan sanottuna ole ihan varma, mistä tämä kertoo, mutta taide näyttää hyvältä.

Sitten on vielä nämä nykyromaanit! Näiden jälkeen lopetan ja painun ruoanlaittoon. Aivan törkeän hirveä nälkä, voitteko uskoa?

Amy Zhang - Falling into Place: Sosiaalisista ongelmista on aina kiinnostavaa lukea, erityisesti kun niistä kirjoitetaan mielenkiintoisella tavalla. Tämä kirja vaikuttaa sen suhteen todella lupaavalta.

Jenny Han - The Summer I Turned Pretty: Jenny Hania kehutaan aina ja jatkuvasti, joka paikassa. On ihmeellistä, ettei hänen teoksiaan ole vielä suomennettu, mutta toisaalta nuorten huttukirjallisuus ei ole vissiin vielä mikään juttu? No, ulkomailla tätä ainakin on ylistetty siihen malliin, että pakko kokeilla.

David Arnold - Mosquitoland: Vanhempien avioero pakottaa Mim Malonen jättämään kaiken tutun taakseen ja muuttamaan isänsä kanssa Ohiosta Mississippiin. Mimin äiti kuitenkin sairastuu vakavasti ja tyttö karkaa tämän luokse. Kaikesta päätellen melkoinen roadtrip-romaani.

Lucy Christopher - Stolen: Toinen booktube-suosikkini on Caz (Little Book Owl), joka on useampaankin kertaan maininnut tämän kirjan yhdeksi lemppareistaan. Stolen kertoo tytöstä, joka kaapataan lentokentältä. Stolen on hänen kirjeensä kaappaajalleen, johon hän on vastoin kaikkea todennäköisyyttä kuitenkin ihastumassa. Tukholma-syndrooma on melkein yhtä mielenkiintoinen juttu kuin kulttien muodostuminen, muttei ihan.

Eunsun Kim & Sébastien Falletti - A Thousand Miles to Freedom: Pohjois-Korea on kenties mielenkiintoisin kaikista maailman maista. Olen lukenut näitä selviytymistarinoita jo jokusen aiemminkin, mutta voisin lukea ainakin yhden tai kaksi lisää. Kiinnostaisi tietää, mikä saa miltei 25 miljoonaa asukasta alistumaan diktatuuriin, joka ei edes osaa hoitaa heidän asioitaan. Haluaakokaan edes? Mene ja tiedä.

Ann Aguirre - The Queen of Bright and Shiny Things: Ilmeisesti kyseessä on rakkaustarina. Sen enempää en tästäkään osaa sanoa, muutoin kuin että tämäkin on saanut lähemmän neljä tähteä Goodreadissa. Se riittänee jo itsessään suositukseksi.

Jenny Han - P.S. I Still Love You: Huomasin juuri, että kyseessä onkin jatko-osa. No, ei se mitään. Luen noita muita sillä aikaa, kun odottelen sitä ensimmäistä. Hohhoijaa, Saana, opettelisit lukemaan. Ensimmäisessä kirjassa on kuitenkin tyttö, joka kirjoittaa aina rakkauskirjeitä ihastuksilleen, laittaa ne kirjekuoriin ja postimerkit ja osoitteet päälle, muttei kuitenkaan koskaan lähetä niitä. Eräänä päivänä ne kuitenkin päätyvät maailmalle ja Lara Jean joutuu setvimään seurauksia.

Sharon Huss Roat - Between the Notes: Ivy Emersonin perhe menettää talonsa ja Ivyn rakkaan pianon sen mukana. He joutuvat muuttamaan Lakesideen, "radan väärälle puolelle". Ivy joutuu sopeutumaan täysin uudenlaiseen elämäntyyliin samalla, kun koettaa pitää sen salassa ystäviltään. Enpä nyt oikeastaan tässä vaiheessa voi muuta sanoa kuin voi vitsi, mikä kansi! <3

Olipas se pitkä postaus, mutta paljon oli kirjojakin! Harmi, että kesäloma alkaa olla jo lopuillaan, mutta sellaista se joskus on. Näistä luulisi riittävän iloa pitkään ja synkkään syksyyn ja talveen, tuohon arkkiviholliseeni. Nyt taidan painua tekemään ruokaa (tonnikalapastaa, mmmm <3) ja ehkäpä kenties lukemaan jotakin! Armada houkuttaisi, mutta niin kaikki nämä muutkin. Isäntä lupasi nikkaroida kesälomallaan minulle uuden kirjahyllyn, ihan kokonaan omaksi. Sanoin että sarjishyllyksi, mutta sain luvan laittaa sinne ihan kirjojakin. Alkaakohan tuota kyllästyttää alati kasvavat kirjapinot? Niin tai näin, pian taas nähdään!

Gotham Academy, Vol. 1: Welcome to Gotham Academy - Becky Cloonan, Brenden Fletcher & Karl Kerschl

Kansi: Karl Kerschl

DC Comics
2015
ISBN 978-1-4012-5472-8
160 s.
☆☆☆☆
Oma

Paljastus: tykkään ihan todella paljon Batmanista. Siis TODELLA paljon, fanitytösti paljon. Ne uudet Nolanin leffat joissa Batmania näyttelee Christian Bale ovat aivan parhautta (puhumattakaan Heath Ledgerin Jokerista) ja Arkham Asylumista alkava Batman pelisarjakin on päässyt sinne parhaiden pelien joukkoon (siis siihen, joita ei tahdo pelata, vaikka tahtookin, joten vitkuttelee minkä ehtii). Ei siis liene mikään järin suuri ihme, että kun tällainen Batman-universumiin sijoittuva sarjis lävähtää verkkokalvoille, se on pakko saada.

Becky Cloonanin ja Brenden Fletcherin kirjoittama sekä Karl Kerschlin kuvittama sarjakuva sijoittuu Gotham Academyyn, joka ei ole ihan kaikkein tavallisin sisäoppilaitos. Paitsi että siellä opiskellaan, alueella myös kummittelee, koulussa on oma pieni salaseura ja kampuksella saattaa törmätä esimerkiksi Arkhamin mielisairaalasta karanneisiin potilaisiin. Sarjiksen päähenkilö on Olive Silverlock, joka on yksi Gotham Academyn opiskelijoista. Hänen paras ystävänsä on Maps, joka on valitettavasti myös Oliven ex-poikaystävän Kylen pikkusisko. Sarjiksessa on siis paitsi aaveita, kummittelua, salakäytäviä ja kaikenlaisia mystisiä tapahtumia, myös parisuhdedraamaa. Tykkäsin teoksessa olevasta huumorista ja Mapsin jatkuvista roolipeliviittauksista. Oli hauskaa kuinka hän puhuu pelaamistaan roolipeleistä aivan kuin olisi todella itse ollut paikalla, ja on tunnustettava, että se on kovin yleinen piirre minussa ja useissa pelaamista harrastavissa ystävissänikin.

Taiteen tyylistä tulee kovasti mieleen W.I.T.C.H., jota kovin innokkaasti nuoremapana luin. Hiukan mangamainen tyyli sopii mielestäni tähän sarjaan paremmin kuin hyvin, ja oli ihan hauskaa seurata, miten esimerkiksi taivaalle heijastettava lepakko vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten silmissä. Olive ja Maps vaikuttavat jo jopa hiukan kyllästyneen siihen, onhan se miltei jokailtainen näky. Olive ei myöskään ole Batmanin suurin fani, mutta syy selvinnee niille, jotka tämän päätyvät lukemaan. Kuten voi olettaa, kun kyseessä on ensimmäinen numero, tapahtumat vasta vierähtävät tässä käyntiin, mutta alun perusteella sarja on todella lupaava. Jotenkin nämä kokonaan värilliset sarjikset viehättävät minua mustavalkoisia enemmän, johtuisikohan korostuneesta visuaalisuudesta tai jostakin. 

Gotham Academy vangitsee myös todella hyvin Batmanin hiukan goottilaisen synkeän ja aavemaisen hengen, vaikka Mapsin värikäs luonne kyllä katkaisee liian kovan jännityksen heti alkuunsa. Oli ihan hauska huomata myös, että tietyt hahmot jotka peleissä esitetään verenhimoisina sarjamurhaajina, osaavat olla myös empaattisia tilanteen sitä vaatiessa. Kukapa lapsiin toisaalta viitsii tuhlata psykoottista raivoa? Seuraava TP ilmestyy vasta miltei vuoden kuluttua, mutta sitä odotellessa on hyvin aikaa perehtyä muihin sarjoihin. Toistaiseksi sarjisjulkaisijoista eniten luettuna on Image Comicsin sarjiksia, olisi ihan kiva laajentaa pienempiinkin julkaisijoihin. Vinkkejä?

Low, Vol. 1: The Delirium of Hope - Rick Remender & Greg Tocchini

Image Comics
2015 (ensimmäinen numero julkaistu 2014)
ISBN 978-1-63215-194-0
144 s.
☆☆☆☆
Oma

Yritykseni päästä takaisin nykysarjakuvien maailmaan kiinni jatkuu. Tilasin kesäloman kunniaksi aimo joukon sarjiksia, joista tämä on vain yksi. Vähän mietin, onko näistä mitään järkeä kirjoittaa arvioita (tai osaanko edes), joten voisitte ihan hyvin vaikkapa kommentoida, mikäli toivotte että kirjoittaisin näistä jatkossakin. Näitä kun ei oikein voi töissä vinkata, enkä siksi ihan välttämättä tarvitse näistä muistijälkeä blogiin. Vaikka mistäs sitä tietää, suomennettiinhan Sagakin, Likelle siitä iso kiitos!

Low on siis Rick Remenderin kirjoittama ja Greg Tocchinin kuvittama sarjakuva, ja tämä ensimmäinen TP (trade paperback, niiksi näitä kokooma-albumeita kait kutsutaan) sisältää numerot (luvut, issuet?) #1-6. Low sisältää ainakin toistaiseksi minulle harvinaisen esipuheen, jossa Remender avaa hiukan kirjoittamansa tarinan taustoja, kiinnostustaan Maan väistämättömään tuhoon kun Aurinko joskus muuttuu supernovaksi, sekä hiukan omaa elämäntarinaansa ja omaa asenneremonttiaan. Positiivisuus ja optimistisuus nousevatkin tässä teoksessa aika avainasemaan, sillä sarjan päähenkilö Stel Caine kannattelee läheisiään ja omaa elämäänsä optimistisella asenteellaan. Mainittakoon, että historiani ylioptimististen päähenkilöiden kanssa ei ole kovin hehkeä, siitä esimerkkinä Voltairen Candide, joka pakkoluetettiin koulussa. Stelkin käy jossain vaiheessa vähän hermoon jatkuvine "jos vain ajattelet oikein, niin universumi kyllä taipuu ajatustemme mukaan" jorinoineen. Mutta ilmeisesti Lown maailmassa on jonkinlainen uskonto, johon optimismi vahvasti liittyy.

Low sijoittuu siis aikaan, jolloin Aurinko on aloittanut laajenemisensa ja ihmiskunta on vetäytynyt valtamerien syvimpiin syövereihin elämään kupujen alle rakennettuihin kaupunkeihin. Ihmisten aika alkaa käydä vähiin ja he koettavat vain selviytyä siihen saakka, että jokin avaruuteen lähetetyistä luotaimista palaisi takaisin mukanaan tieto asuttavasta planeetasta, jolle ihmiset voisivat evakoitua. Kun tällainen luotain sitten putoaa jälleen maahan, aikaa on jäljellä enää niin vähän, ettei valtaosa ihmiskunnasta usko pelastumiseensa vaan viettää mieluummin loput ajastaan ryypäten, vetäen huumeita ja viettäen orgioita (sanoinko jo, että kyseessä on siis ehdottomasti aikuisten sarjakuva?). Stel on kuitenkin päättänyt lähteä tutkimaan luotaimen, jotta saisi pelastettua perheensä.

Tocchinin taide on hämmästyttävän kaunista ja se tukee tarinaa omalta osaltaan todella hyvin. Lown maailma herää henkiin värikkäissä, monitasoisissa kuvissa, joiden kautta ihmiskunnan nöyryyttävä rappiotila käy lukijalle varsin selväksi. Yllättäen kansi oli jälleen iso tekijä kun valkkasin sarjiksia ostoskoriini, mutta kannen kuva on vain alkua. Koko maailman mielikuvituksellisuus käy hyvin ilmi jo heti alun muutamien sivujen aikana, kun vasta esitellään kuvun alaista kaupunkia ja asuntojen muotoja. Myöhemmin mukaan tulevat viholliset ja meriä asuttavat olennot, jotka saavat kyllä sisäisen lapsen hihkumaan innosta. Kun itsekin pääsisi tuollaiseen sukelluspukuun ja tuollaiseen mereen tuommoisten otusten keskelle. Huokaus.