2. syyskuuta 2015

Odininlapsi - Siri Pettersen

Kansi: Siri Pettersen
Odinsbarn
Jalava
Suom. Eeva-Liisa Nyqvist
2015
ISBN 978-951-887-515-7
612 s.

Arvostelukappale

Kuulin tässä päivänä eräänä, että joku oli kokenut tämän kansikuvan luotaantyöntävänä. Minulle kävi ihan päinvastoin. Paitsi että kyseessä on norjalaisesta mytologiasta ammentava nuorten fantasiasarja, otsikko on Odininlapsi, sarjan nimi on Korpinkehät ja kannessa on irti leikattu verinen häntä. Innostuin tästä jo pelkästään tämän kaiken perusteella niin, että päätin hankkia kirjan mitä pikimmiten käsiini, jahka se ilmestyisi. Jalava sitten ystävällisesti lähettikin kirjan minulle ja järkytyin, kun tajusin, millainen tiiliskivi tämä oli. Olin kuitenkin niin intopinkeänä tästä kirjasta, että nappasin sen heti lukuun. Luin kirjan todella hitaasti, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä kirjoituksen kanssa. Aloitin uudessa työpaikassa vastikään ja syksy tuppaa olemaan kirjastoissa sitä kaikkein kiireisintä aikaa. Sen lisäksi aloitin uuden harrastuksen (Partion! <3) ja opinnot jatkuvat myös piakkoin. Heti ensimmäisenä lähipäivänä on markkinoinnin tentti, johon pitäisi lukea. Elämä siis yrittää kovasti pitää minut pois hupilukemisen ääreltä, mutta taistelen urheasti vastaan!

Odininlapsi kertoo siis Hirkasta, joka asuu Yminmaassa. Hänen isänsä kertoman mukaan susi on vienyt hänen häntänsä hänen ollessaan vasta vauva, eikä Hirka tai hänen ympärillään asuva väki ole hännättömyydestä minällänsäkään. Hirkan lähin ystävä on Rime An-Elderin, suursuvun vesa, josta povataan Neuvoston uutta jäsentä, suurmiestä ja ihmettä, joka pelastaa kaiken. Rime ja Hirka haluaisivat kuitenkin vain ottaa mittaa toisistaan ja olla kuin ketkä tahansa nuoret. Sellaista kohtaloa ei kuitenkaan kummallekaan sallita. 15-vuotiaalle Hirkalle selviää, että hän on odininlapsi, tulokas toisesta maailmasta ja vaaraksi kaikille ympärillään. Hirka kuvittelee Neuvoston olevan ainoa vaara, mutta hänen perässään on joku muukin, joku, joka todella haluaa hänet pois kuvioista.

Pidin mielettömästi Pettersenin luomasta maailmasta. Kirjan etulehdellä on Pettersenin piirtämä kartta, joka auttaa hahmottamaan Yminmaata. Pettersenin kirjoitus on tyylikästä (ja suomennoskin, toki) ja tarina sekä henkilöt vievät mennessään. Hirkaan ja Rimeen on todella vaikea olla rakastumatta (ja vielä vaikeampaa on olla shippaamatta näitä kahta). Pettersen ei kuluta liikaa aikaa ympäristön ja yksityiskohtien kuvailuun, mutta kuitenkin tarpeeksi niin, että lukijalle ehtii syntyä eheä mielikuva maailmasta. Välillä huomasin istuvani junassa kirja tiukasti käpälissäni ja toivovani, että työmatka olisi sittenkin sen puolitoista tuntia, mitä se oli ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. Uppouduin ihan täysin Yminmaan jylhiin maisemiin, Hirkan yrttitietouteen ja Neuvoston politikointiin. Halusin jatkuvasti tietää enemmän, syvemmältä, lisää, ja Pettersen ystävällisesti piti informaatiovirran käynnissä koko kirjan ajan. Tylsää hetkeä ei tullut, mutta sellaisia kyllä, jotka pistivät hampaat nirskumaan tai masunpohjan heittämään volttia.

Ainoa (pitkänlainen) miinus tulee siitä, että kirjaan oli livahtanut koko joukko ärsyttäviä pieniä lyöntivirheitä. Alkuun kuvittelin, että jollakulla kenties oli vain näppiksestä ollut l-kirjain rikki (sitä sattuu meille kaikille ja se on ihan ymmärrettävää), mutta sitten lyöntivirheitä alkoi olla muitakin, enemmän. Olen kitissyt tästä kyllä aikaisemminkin, mutta minun on varsin hankalaa päästä pienistäkään kirjoitusvirheistä yli (siis kun luen muiden tekstejä, omianihan en edes oikolue ennen postaamista ja sen varmasti huomaa) ja ne häiritsevät immersiota todella paljon. Jotakin kirjan laadusta kuitenkin kertoo se, että urheasti uhmasin näitä lyöntivirheitä ja luin kirjan suurella nautinnolla loppuun saakka, joskin aika ajoin kulmiani kurtistellen.

Jos minulla olisi ollut sarjan seuraava osa heti käsillä (tai jos osaisin norjaa), olisin tarttunut siihen epäröimättä heti, vaikka se olisi 800-sivuinen! Nyt ei auta kuin kärvistellä ja lukea jotakin muuta, vaikka en kyllä yhtään tahtoisi. Jalava, suomentaisitteko pliis tästä seuraavan osan jo vaikka heti nyt? <3

9 kommenttia:

  1. Minusta kansi on virkistävän erilainen nuortenkirjan kansi, joka varmasti herättää kohderyhmän kiinnostuksen. Kirjan nimi ja sinun kirjoituksesi herättivät minun kiinnostukseni. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tuo kansi nimenomaan herättää sellaisen "wooow, mitä tämä on?!" -fiiliksen ja sitä rupeaa heti kuvittelemaan kaikenlaista. Ja tuo vielä lupaa sellaisen tarinan, joka ei ihan heti käy tylsäksi, eikä kyllä käynytkään! :D Ihana jos luet, käyn sitten kurkkimassa siunkin mielipiteen tästä! :)

      Poista
  2. Kiva kuulla, että pidit tästä. Minullakin odottaa tämä lulupinossa ja pituus vähän hirvittää... mutta pitää ottaa tästä vaikka jonkun viikonlopun projekti. :) Minä tykkään tuosta kannesta, sehän on tyylikäs kuin mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäsen itsekin tosiaan kauhistuin kun tämä paljastui tämmöiseksi järkäleeksi, mutta kun tarinaan pääsee sisälle, niin se kyllä vie siinä määrin mennessään, ettei ihan heti haluaisi päästää irti. Sivut vaan valuvat ohi! <3 Ihana kirja. <3 Jalavan terveisissä luki, että jatkoakin on luvassa, muttei aikataulusta mitään. :D Pirulaiset!

      Poista
  3. Nimetön3/9/15 20:40

    Voih... Tämän lukeminen houkuttelee suunnattomasti, mutta lyöntivirheet... Kun niitä on liikaa, lukunautinto kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Jos tarina kuitenkin houkuttaa niin suosittelen kuitenki koettamaan. Tässä on sen verran menoa ja meininkiä, että lyöntivirheet (joiden suhteen olen yleensä tosi tarkka ja joista ärsyynnyn tosi helposti) jäävät sivuseikaksi. Toivotaan kuitenkin, että seuraava osa tarkastetaan huolellisemmin ennen painoon menoa. Voisinpa vaikka tarjoutua oikolukijaksi, jos sillä saisi kirjan nopeammin käsiinsä... :D

      Poista
  4. Suosittelen lainaamaan 1. painoksen kirjastosta, ei kannata ostaa omaksi. Kakkospainokseen virheet on varmaan korjattu. Minuakin häiritsi nuo jatkuvat virheet todella paljon. Enpä tiedä viitsinkö ostaa jatko-osia, kun kirjastostakin saa luettavaksi. :) Harmittaa tuo melkein 30 euroa, mieluummin olisin ostanut korjatun kakkospainoksen.

    VastaaPoista
  5. Odininlapsi houkutteli minut mukaansa. Viihdyin tarinassa ja haluaisin lukea seuraavan osan.

    VastaaPoista
  6. Aivan loistava tarina ja uskallan kyllä suositella lämpimästi :)

    Mutta yksi asia minua häiritsi pahasti ja se oli se, että tekstin mukaan Ilume olisi ollut Elveroassa lähempänä Korppihovia kuin kukaan muu neuvoston jäsen, mutta alkulehdellä olevan kartan mukaan Korppihovi kuitenkin sijaitsi aivan Jäämuurin naapurissa, kun taas Elveroa näytti olevan siitä huomattavan kaukana.

    Itse hommasin kirjan sen kummemmin etukäteen tutustumatta ihan kuvauksen perusteella ja vahvasti näyttää siltä että seuraavatkin osat menevät hankintaan :)

    VastaaPoista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n