3. syyskuuta 2015

Emma - Kaoru Mori

エマ ("Emma")
Sangatsu Manga
Suom. Antti Valkama
2006 (alkup. 2002)
ISBN 978-952-16-1034-9
268 s.

Kirjasto

Toissavuonna päivittäessämme lukudiplomilistoja kävimme kädenvääntöä Helenan (<3) kanssa siitä, mikä manga listalle pitäisi laittaa. Pääsimme kompromissiin, jossa listalle laitettiin sekä minun ikiaikaisen suosikkini Ai Yazawan mangasarja Paradise Kiss, sekä Helenan suosikki Emma (jos ihmettelette japanilaista kantta, niin en löytänyt kunnollisen kokoista suomenkielisen painoksen kantta. Siinähän markkinoit sitten, niin!). En ollut lukenut Emmaa, koska a) en tykkää noin isoista silmistä ja b) ... no, siinäpä se. Nyt kenties ymmärrätte, kuinka äkkinäisiä ja heikosti perusteltuja suurin osa päätöksistäni on. Äkkäsin sarjan miltei kokonaisuudessaan kuitenkin uuden työpaikkani hyllyssä, ja päätin Helenan vuoksi antaa tälle sarjalle mahdollisuuden. Ja se kannatti, voi kuulkaa!

Paljastus: en pidä Jane Austenista. En edes vähän, en yhtään. Yritin katsoa joskus Emmasta tehtyä elokuvaa, ja meinasin nukahtaa ensimmäisen viidentoista minuutin aikana. Ylpeyden ja ennakkoluulon jaksoin katsoa, mutta lähinnä Colin Firthin ansiosta, tarinasta en noin niinkus muuten pitänyt yhtään. Rinnastin tämän mangasarjan Austenin äärettömän kuiviin tuotoksiin, enkä siksikään halunnut lukea tätä. Mitäs jos se olisikin yhtä tylsä ja puiseva kuin Austenit? Olihan tällä hei sentään sama nimikin kuin tuolla unettavalla elokuvalla (johtui varmaan siitä, että se oli brittiläinen, annan englantilaisen koomikko Eddie Izzardin selittää asian tämän tekstin lopussa).

Emma ei kuitenkaan liity Austeniin mitenkään, onneksi! Emma on englantilainen palvelijatar, joka työskentelee eläkkeelle jääneen kotiopettajattaren alaisuudessa. Eräänä päivänä nuori mies nimeltä William Jounse. Jounse ihastuu Emmaan välittömästi, eikä Emmakaan koe Williamia laisinkaan vastenmieliseksi. He elävät kuitenkin englantilaisessa luokkayhteiskunnassa, jossa rikkaan kauppiassuvun vesan ja pelkän palvelijattaren välinen suhde ei missään nimessä koskaan tulisi kuuloonkaan. William ja Emma eivät tietenkään välitä mitään sellaisista esteistä, nuoria kun ovat.

Nyt, luettuani pian seitsemän osaa kymmenestä, rakastan tätä sarjaa lähes yhtä paljon kuin Yazawan töitä. (No en oikeasti, Yazawan kanssa samaan sarjaan painimaan pääsevät todella harvat ja valitut. En itseasiassa ole vielä löytänyt yhtäkään, mutta ehdotuksia saa esittää.) Emma on todella hyvin rakennettu romanttinen tarina, jossa näkymättömät esteet tuntuvat lukijasta juuri oikeassa määrin tuskastuttavilta. Sarjassa on myös koko joukko hulvattomia sivuhenkilöitä, jotka keventävät draamaa tismalleen sopivissa määrin, tehden sarjasta varsin nautinnollisen lukea. Mori on luonut varsin mielenkiintoisen juonikaaren ja aivan erityisesti tykkään siitä, ettei hän ole pyrkinyt venyttämään tätä sarjaa aivan loputtomiin. Kymmenen osaa alkaa olla mangasarjalle mielestäni jo aika hyvä määrä, etenkin kun kantavana juonikuviona on kahden henkilön romanssi eikä mikään muu. Tästä pidennettynä sarja olisi saattanut käydä jo itseään toistavaksi ja turhauttavaksi. Mielekkyyden kustannuksella ei mielestäni pitäisi mitään sarjaa venyttää, sillä rahastuksen maku kyllä rupeaa paistamaan läpi melko pian.

Jos siis kaipaat hyvin rakennettua, jännittävää romantiikkaa suhteellisen helppolukuisessa mangamuodossa, niin tässäpä oiva ehdotus. Seitsemänteen osaan mennessä Morin piirustustyylikin on hiukan kehittyneempi, eivätkä hahmojen silmät enää ole aivan niin suuria ja hölmönnäköisiä kuin tuossa ensimmäisen osan kannessa. Pukujakin tässä on. Miesten puvut ne vasta herkullisen näköisiä ovatkin! Tuollaisia soisi näkyvän katukuvassakin enemmän. <3

Loppuun vielä sitä luvattua Eddie Izzardia. Jos kirosanat loukkaavat, ei kannata katsoa (jos eivät, kannattaa katsoa koko Dressed to Kill, Izzard on yksi hauskimmista brittikoomikoista, jonka tiedän):

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n