Muukalainen - Diana Gabaldon

Kansi: Eevaliina Rusanen

Outlander
Gummerus
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
2013 (alkup. 1991)
ISBN 978-951-20-9189-8
825 s.
☆☆
Oma

Muukalaista kehuttiin ja ylistettiin jokapuolella niin paljon, että minun oli pakko tarttua siihen. Olin jo aiemmin pyöritellyt käsissäni tätä (yllättäen) Gummeruksen superkaunista pokkaripainosta (yllättäen) Eevaliina Rusasen suunnittelemalla kannella. Tiedätte kuinka hankalaa minun on vastustaa kauniita kirjoja eikä tämä ollut nyt mikään poikkeus, varsinkin kun vielä lupailtiin, että tämä olisi oikein tosi hyvä! Minua arvelutti tarttua tähän yli 800-sivuiseen järkäleeseen jo ihan vaan siitä syystä, että töissä on meneillään kesätauko, koulu on kesälomalla ja aivoni ovat hukkuneet jonnekin eivätkä luultavasti aio palata ennen syksyä. Kesälomaan on enää pari vaivaista viikkoa ja työmotivaanioni on täysin nollassa, aivan kuten lukuintonikin. Koitan vain selviytyä lomalle ja sitten voin hengittää. <3

Muukalainen oli pettymys. En olisi kaivannut tähän väliin yhtään lukupettymystä, mutta tässä semmoinen nyt on. Gabaldonin teos on tankea ja kökkö, eikä skottimurteen suomennos ole mielestäni laisinkaan onnistunut. Vietin neljä ja puoli kuukautta Lontoossa työharjoittelussa eräällä skottilaisten omistamalla klubilla ja tapasin siellä lukuisia eripuolilta Skotlantia kotoisin olevia ihmisiä. Ylämaan englanti on jotain todella kaunista kuunneltavaa, joskin perin eri tavalla kuin tuo kouluissa opetettu Oxfordin englanti. Vei kaksi viikkoa ennen kuin ymmärsin vahvasti skottilaisittain murtanutta hovimestariamme, mutta sitten hänen (ja muidenkin) puheita olisi voinut kuunnella loputtomiin. Mitään yhteistä hänen vahvalla murteellaan ja suomennoksessa käytetyllä murteella ei kuitenkaan ole keskenään. Jamien puhetapa loi mielleyhtymän Karhuveljeni Kodan turkulaisiin hirviin, joten häntä oli harvinaisen hankalaa ottaa tosissaan. Hänen imelät puheenpartensakin tuntuivat lähinnä naurettavilta.

Minua ärsytti kirjassa myös se, että Claire on tyhmä (ei itsepäinen, kuten asia kirjassa ilmaistaan) nainen, joka hankkiutuu väkipakolla hankaluuksiin ja itkee sitten kun mikään ei onnistu ja prinssikin saapui vasta yhdennellätoista hetkellä pelastamaan niin että joku punatakki oli repinyt jo hameen korviin ja pudottanut omat housunsa nilkkoihin. Oli äärimmäisen epäuskottavaa, että Jamie tuntui olevan aina lähistöllä ja valmiina pelastamaan heitukkansa. Ärsyttävää oli, että pääpari joutui jatkuvasti erilleen ja aina toisen piti rynnätä pelastamaan toinen hinnalla millä hyvänsä. Kaikki pyöri seksin ympärillä oikeastaan ilman mitään erityisen hyvää syytä, mutta kunniakkaita miehiä 1700-luvulla vaikuttaisi olevan vain kourallinen, yhtenä näistä Jamie. Kirjassa oli useita kohtia (useimmiten ne liittyivät seksiin, joskus myös tappeluun) joissa jo riisutut vaatteet ilmestyivät mystisesti takaisin henkilöiden päälle tai jo nurkkaan liukuneet aseet liukuivat sinne uudestaan tai ilmaantuivatkin äkkiä takaisin omistajansa käteen. Tällainen huolimattomuus kaivelee ja tuntuu jotenkin todella amatöörimäiseltä. Kaikkein suurimpana kuoppana kirjassa oli kuitenkin se, että Claire niin helposti unohti sen alkuperäisen aviomiehensä. Frank sai jäädä eikä häntä turhan paljoa kirjassa surtu, kun Jamie oli niin herkullinen ja komea ja vahva ja kilttinsä alla alasti ja ah.

Kieltäydyn olemasta pahoillani siitä, etten tykännyt tästä. Liian usein tulee sanottua, etten nyt ole oikea lukija tälle kirjalle tai tämä nyt vaan osui väärään kohtaan elämässä. Ei. Muukalainen on huono. Se on huonosti kirjoitettu ja sen asia olisi hyvin voitu tiivistää puoleen siitä, mitä se nyt on. Kaunis kansi ei pelasta tätä teosta, ei sitten ollenkaan. Ehkäpä se tv-sarja on parempi, kun se on nostattanut tällaisen hypen, mutta nyt kyllä suoraan sanottuna vähän epäilyttää.