Hodder
2010 (alkup. 2003)
ISBN 978-0-340-99907-3
227 s.
☆☆☆
Oma
Nyt jo järjestyksessä kahdeksas lukupiirikirja on tässä! Tällä kertaa kirjan valitsi Shikibu, joka arpoi tämän ja Tuhannen loistavan auringon välillä tovin, ennen kuin sitten (peikon ystävällisellä myötävaikutuksella "mieluummin se kun toi toinen!") päätyi tähän. Olen katsonut näiden kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat, sekä ykkösen että kakkosen, ja tykkäsin molemmista todella paljon. Hiccup on suloinen, mutta kenties maailman epäviikinkimäisin viikinki, kun taas Toothless on lohikäärmeksi melkoinen rääpäle, mutta poikkeuksellisen nätti.
Näin siis elokuvissa, kirjojen todellisuus onkin sitten roimasti erilainen. Hiccup Horrendous Haddock the Third on edelleen päällikön epäkelpo poika, joka on huomattavasti nörtimpi kuin mitä viikinkiyhteisö mielellään sallisi. Hän on arka ja jää herkästi äänekkäämpien viikinkikokelaiden varjoon. Häntä paremmin johtajaksi sopisi esimerkiksi hänen serkkunsa, seikka, josta serkku jaksaa vähän väliä kyllä muistuttaa. Varsinaiset erot Dreamworksin hittileffoihin ilmenevät kuitenkin viikinkien suhteessa lohikäärmeisiin. Elokuvissahan lohikäärmeet ovat pelättyjä petoja, jotka terrorisoivat viikinkiheimoa, kunnes Hiccup kesyttää yhden ja todistaa viikingeille, etteivät lohikäärmeet ole ollenkaan hullumpia otuksia. Kirjassa lohikäärmeet elävät edelleen kyllä villeinä saarella, mutta viikinkipoikien on todistettava kykynsä sotureina kaappaamalla selkäreppuunsa lohikäärmeen poikanen, jonka he sitten kesyttävät.
Toki ohuista kirjoista koostuva, toistaiseksi yhdeksänosainen sarja vaatiikin jonkin verran mukauttamista taipuakseen elokuviksi (etenkin sellaisiksi hittileffoiksi kuin nuo kaksi ovat olleet), mutta lohikäärmeiden olemus on totaalisesti elokuviin muutettu. Toothless on toki leffoissakin melko itsekäs ja monella tapaa hyvin kissamainen, mutta kirjassa se on hädin tuskin pikkuista terrieriä suurempi. Kirjassa ei myöskään ollut ihan samantasoista toveruutta Hiccupin ja Toothlessin välillä, tai ainakaan sitä ei kuvattu tässä ensimmäisessä osassa niin, että siitä oikein olisi saanut kiinni. Juuri tuota toveruutta jäin kaipaamaan kaikkein eniten. Lohikäärmeet eivät muutoinkaan ole tässä kirjassa kovin suuria, lukuunottamatta merenpohjassa muutamaa vuosisataa viettänyttä merilohikäärmettä.
How to Train Your Dragon on kuitenkin hyvin ja mielenkiintoisesti rakennettu. Hiccup herättää sääliä ja saa lukijan toivomaan pojalle parasta, kun taas Toothless kehittyy hyvin itsekkäästä pikku lohikäärmeestä ehkä ihan pikkurippusen vähemmän itsekkääksi. Olisikin mielenkiintoista nähdä, kuinka parivaljakon suhde seuraavissa kirjoissa etenee, mutten ole mikään hillittömän suuri lastenkirjojen ystävä, joten nähtäväksi jää tartunko koskaan sarjan seuraavaan osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n