23. joulukuuta 2016

Kuin surmaisi satakielen - Harper Lee

Kansi: Jenni Noponen
Gummerus
2009 (alkup. 1960)
Suom. Maija Westerlund
ISBN 978-951-24-0575-6
408 s.

Oma

Muistan aloittaneeni tämän kirjan lukemisen ensimmäisen kerran vuonna 2011, jolloin joku keravalaisen pikkulehden toimittaja kysyi minulta, mitä olin juuri silloin lukemassa. Myöhemmin huomasin hänen kääntäneen Harper Leen nimen Lee Harperiksi. Kirja jäi tuolloin ja monen monituiset kerrat sen jälkeenkin kesken, mutta nyt sain sen vihdoin luetuksi. Liekö Maija Westerlundin suomennos tai pokkarin lörpsyvät sivut syynä, mutta huomasin uppoutuvani ensimmäistä kertaa puolta tuntia pidemmäksi aikaa lukemiseen. Mitään syvällisempää analyysiä en tästä nyt kirjoita ja muistattehan, että plagiointi on rikos. ;)

Klassikoksi tämä kirja oli yllättävän mielenkiintoinen. Päähenkilö on 8-vuotias Scout, joka asuu isänsä Atticuksen ja isoveljensä Jemin kanssa Maycombissa, Alabamassa. Eletään 1930-lukua, aikaa, jolloin mustat ja valkoiset eivät todellakaan olleet samanarvoisia keskenään. Pikkukylän elämää järkyttää tapaus, jossa mustaa nuorta miestä syytetään valkoisen naisen raiskaamisesta. Atticus saa jutun käsiteltäväkseen ja hänen tehtävänsä on saada kylän ihmiset uskomaan mustan miehen syyttömyyteen. Helpommin sanottu kuin tehty.

Koin kirjan ajoittain todella turhauttavaksi. Pyrin pitämään mielessä ajan, johon kirja sijoittuu, sekä ajan, jolloin se on kirjoitettu, mutta siitäkin huolimatta kirjassa käytetty kieli ja huumori särähtivät pahan kerran korvaan. Niin kai on tarkoituskin, mutta joku herkkähipiäisempi olisi saattanut jättää tämän lukematta. Olen viimeaikoina keskustellut paljonkin naisasiasta ja rasismista erinäisten ystävieni kanssa, ja täytyy sanoa, että siinäpä kaksi asiaa, jotka jakavat porukkaa. Pidän siitä, että saan kuulla hyvin suoria mielipiteitä, jotka joskus poikkeavat hyvinkin paljon omistani. Tähän asiaan sen enempää uppoutumatta haluan kuitenkin sanoa, että Kuin surmaisi satakielen todella herättää pohtimaan omaa moraalikäsitystään.

Kirjan henkilöt, erityisesti Scout ja Atticus, ovat loistavan erilaisia ympäröivästä maailmastaan. Kirjassa sivutaan natsi-Saksan tapahtumia, etelävaltioiden rasismia ja muita yhteiskunnan epäkohtia, mutta kun asiat esitetään kahdeksanvuotiaan lapsen silmien kautta, ne saavat aikalailla uudenlaisen perspektiivin. Yksi mieleenpainuvimmista kohdista kirjassa on, kun Scout kyseenalaistaa opettajansa kaksinaismoralismin. Opettajan mielestä on väärin vihata ja vainota juutalaisia, ovathan he uskovaisia, mutta samalla on ihan oikein syrjiä mustia. Scout ei tätä ymmärrä ja yrittää kääriä pienen lapsenmielensä asian ympärille.

Kaikenkaikkiaan kyseessä on siis epäilemättä klassikkoasemansa ansainnut, mutta sellaiseksi yllättävän helposti lähestyttävä teos, joka saa miettimään asioita uudelta kantilta. Lisäksi Gummerukselle iso kiitos lörpsyvästä pehmeäkantisesta. Näitä Suomen markkinoille lisää, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n