22. toukokuuta 2015

Pyöveli - Anneli Kanto

Gummerus
2015
ISBN 978-951-20-9881-1
387 s.
☆☆
Oma

Pyöveli on toinen ostamistani Kirjan ja ruusun päivän kirjoista (jotka tilasin erikseen, koska halusin kauniskantista Kantajaa yhden omaksi ja yhden kirjastolleni), ja (yllättäen) täysin kannen vuoksi ostettu. Gummerus on yksi niistä kustantajista, jonka kirjojen kansia huomaan kiitteleväni kerta toisensa jälkeen. Myös toinen KJRP:nä ostamistani kirjoista on Gummeruksen kustantama Paula Havasteen Tuulen vihat. Pyöveli oli minulle täysin uusi lukukokemus ensinnäkin siksi, etten ole aiemmin lukenut Anneli Kannolta mitään ja toisekseen siksi, että se on historiallinen romaani, joiden kuvittelin olevan täysin jonkun muun kuin meikäläisen juttu. No, mukava huomata ettei asian laita ihan näin ole.

Pyöveli sijoittuu siis (tarkistin) 1670-luvulle ja pääosin Pohjanmaalle, ruotsinkielisille alueille. Kirjalla on kolme päähenkilöä, joiden vaihtelevista näkökulmista elämää kuvataan. Yksi on tuomari Wisander, toinen on varkaasta apteekkariksi muuttunut ja kovin vaihtuvaniminen Eggerts ja kolmas on pyövelinpoika Johann. Nämä kolme miestä ovat kaikki lähtöisin hyvin erilaisista olosuhteista ja edustavat täysin toisistaan poikkeavia luonteenlaatuja. (Kannolle muuten iso kiitos siitä, ettei tarina todellakaan kulkenut ennalta-arvattavasti, vaikka ihan hyvin olisi voinut! Povasin Magdalenalle paljon karumpaa kohtaloa ja jäi vähän harmittamaan, että kävi niin kuin kävi.) 

Näistä kolmesta koin mielenkiintoisimmiksi Johannin sekä alkuun Wisanderin. Wisander edustaa niitä tuomareita, jotka tulkitsevat lakia armollisesti eivätkä usko humputuksiin kuten Jumalaan. Ääneenhän sitä ei tietenkään voi sanoa, mutta oppinut mies on oppinut mies, ja Wisander käsittelee asioita järjellä. Hän vaikuttaa alkuun ankaralta, mutta tasapuoliselta mieheltä, jota on helppo arvostaa ja kunnioittaa. Johann puolestaan aloittaa taipaleensa melko naiivina nuorena poikana, joka kasvaa ja kehittyy kirjan aikana merkittävästi. Hän tekee hyviä ja pahoja asioita, oppii kokemuksistaan ja katuu tekemisiään, eikä kadota missään vaiheessa omanarvontuntoaan tai uskoaan parempaan tulevaisuuteen. 

Eggerts puolestaan aloittaa taipaleensa Pieti Sipinpoikana, muuttuu Per Grelsinpojaksi, sitten apteekkari Eggertsiksi ja vielä kertaalleen. Alussa hänet kuvataan rumana, lyhyenä miehenä, joka on jäänyt varkaudesta kiinni ja joutunut orjuuteen. Hän pakenee ja pesee kasteensa Kymijokeen, kuoriutuen uudestaan uuteen elämään. Eggertsin hahmo kuvotti minua, suoraan sanottuna. Hän on kenties hahmoista se, joka kehittyy kirjan aikana kaikkein eniten, muuttaa maailmankuvaansa ja prioriteettejaan, sekä oppii ja kasvaa niin ammattilaisena kuin miehenäkin. En pitänyt hänestä tosin vielä lopussakaan, mutta olen hitaasti lämpenevää sorttia enkä yleensä opi tykkäämään ihmisistä, joista en alkuunkaan pidä.

Vaikuttavinta on, että kykenin pitämään ja olemaan pitämättä Kannon luomista ihmisistä. Historiallinen romaani perustuu toki historiaan, joten maailma oli syystäkin aidontuntuinen, mutta hahmot olivat mielestäni erityisen värikkäitä, siis hyvällä tavalla. En yleensä tunne mitään sen suurempia tunteita kirjojen hahmoja kohtaan (tai no joskus, mutta aika harvoin), mutta Kanto onnistui vakuuttamaan minut. Mikä parempaa, hän onnistui muuttamaan mielipiteeni eräistä hahmoista täysin kirjan kuluessa, joka lienee vielä suurempi saavutus. 

Kirja etenee aika reipasta tahtia, mutta täytyy myöntää, että kun noitavainot vihdoin saapuivat Suomeen, minun oli todella hankalaa jatkaa lukemista. Järkevät miehet sortuivat uskomaan typeryyksiin ja keskittyivät tyydyttämään omia halujaan sen sijaan, että olisivat nähneet uskonnollisesta kiihkosta läpi. Kirjan viimeinen osio oli suorastaan luotaantyöntävä, sen verran sekava se oli kaiken hurmoksen ja noitahöpinän keskellä. Loppuviimeksi kuitenkin kirjan lukemisesta jäi hyvin sivistynyt (?!) ja oikeastaan ihan hyväkin olo. Taidanpa lukea näitä historiallisia lisää, kun ovat kerran näin hyviä!

2 kommenttia:

  1. Minäkin ostin Pyövelin Kirjan ja ruusun päivän kirjana ja kiinnitin kotiin päästyä huomiota kauniiseen kanteen ja vertasin sitä vähän aikaa sitten lukemani Tuulen vihojen kanteen! Nyt vain sivusilmällä katsoin, mitä Pyövelistä kirjoitit, sillä itse olen vielä odotellut sopivaa hetkeä sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkin odottelen tuon Tuulen vihojen toimitusta! Olisikohan kovakantisesta loppunut painos kesken vai mitä, kun ei kuulu, ei näy! :o Toivottavasti kuitenkin saisin sen pian, harmittaa aina kun kirjaostos jää syystä tai toisesta roikkumaan.

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n