3. marraskuuta 2014

Siirros - Hugh Howey

Shift
Like Kustannus
Suom. Einari Aaltonen
2014
ISBN 978-951-01-1079-6
527 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale
Siilo

Joku saattaa muistaakin, että joskus taannoin kun sain Siilon luettua, olin niin malttamaton, että hankin jatko-osat englanninkielisinä pehmeäkantisina painoksina. Sidosjälki olikin sitten niin surkeaa, että päädyin lahjoittamaan tilaamani kappaleet eteen päin jollekulle ei-ihan-niin-tarkalle tyypille. Jäin siis kärvistelemään Siilon suomennosta, kun suomalaiseen painojälkeen ja kirjojen laatuun voi yleensä luottaa. Siirros on ulkonäöllisesti pakettina ihan yhtä vaikuttava kuin edeltäjänsäkin, ellei jopa vähän vaikuttavampikin. Ulkoasun tekijää ei tosin ole mainittu kirjassa missään, mikä on huutava vääryys. Jos joku tietää tekijän, niin tähän voi kommentoida.

Siirros alkaa vuodesta 2110 ja samaan aikaan vuodesta 2049. Vuonna 2110 Troy sulatetaan kryounesta aloittamaan työvuoroaan siilon numero 1 johtajana. Hän on tokkurainen eikä muista juuri mitään ajalta ennen perehdytystä, mutta sopeutuu silti tehtäviinsä monien muiden lailla. Puoli vuotta kestävät työvuorot hoidetaan rutiinilla ja sen jälkeen päästään takaisin kryokapseliin, jossa uinutaan kunnes seuraava vuoro taas alkaa. Siilon lukeneille tällainen elämänrytmi on uutta, mutta kryounta nukkuvatkin vain ykkösen asukkaat. Vuonna 2049 puolestaan kongressiedustaja Donald Keene tapaa senaattorin, joka antaa hänelle ainutlaatuisen tehtävän. Arkkitehdiksi aikoinaan opiskellut Keene saa tehtäväkseen piirtää uudelle ydinjätteen loppusijoituspaikalle henkilöstösuojan. Ahtaanpaikan kammosta kärsivä Keene kuvittelee, että kyse olisi pilvenpiirtäjästä, mutta saa pian ymmärtää, että valtavat rakenteet on tarkoitus haudata maan alle. Pikkuhiljaa tarina etenee vuodesta 2049 eteenpäin kohti sitä vuotta, jona Jules taivaltaa siiloon 17 ja tajuaa monta asiaa. Kirja päättyy siihen, kun Jules saa puhelun siilosta 1.

Kirja alkaa vähän hitaanlaisesti. Minun oli hankala päästä vauhtiin, mutta siihen saattoivat vaikuttaa monet muutkin asiat, kuten lähestyvä pääsykoe ja työstressi, jotka tuppaavat syömään lukuintoa. Pääsykokeen jälkeen sairastuinkin flunssaan, joten minulla oli hyvää aikaa lukea kirjaa oikein intohimolla, ja tässä sitä nyt ollaan. Kun pääsin vauhtiin ja kun asiat alkoivat vähän seljetä, Siirros tempaisi kyllä mukaansa. Toisin kuin Siilossa, Siirroksessa seurataan useampaa henkilöä eri ajoissa, ja se tekee kirjasta osittain vähän sekavan. Siilossa on yksi iso kantava juoni, mutta Siirroksessa juoni on leikelty pieniksi palasiksi ja siroteltu pitkin kirjaa niin, että koko juttu selviää vasta loppua kohti. Toiset tykkäävät tällaisesta, itse en niinkään. Silti, kun Jimmy esiteltiin kirjassa, jäin vain odottamaan sitä hetkeä, kun Jules ilmestyy siiloon 17. Parhaimpia kohtia olivat muutenkin ne, jotka risteävät Siilon kanssa ja antavat kohtauksista toisen osapuolen näkökulmaa.

Howey on onnistunut kirjoittamaan Donaldin hahmosta kiintoisan, vähän rikkinäisen miehen, jonka vaiheita on toisaalta surullista, toisaalta kiintoisaa seurata. Donaldia vedätetään jo kirjan alkumetreillä useampaan otteeseen ja totta puhuakseni ihmettelin, ettei hän seonnut kirjassa sen enempää. Itse olisin varmastikin käynnistänyt jonkinlaisen kostokampanjan, jos minulle olisi selvinnyt samankaltaisia asioita kuin Donaldille tässä kirjassa selviää. Siirros on sen verran sieppaavaa luettavaa, että nyt täytynee kärvistellä jälleen vuosi seuraavaa osaa odotellessa. Sitä tosin jäin miettimään, miksi kirjan nimi on Siirros? Kirjassa on kolme osaa, 1., 2. ja 3. siirros, jotka kaikki liittyvät siihen, kun Troy ja Donald herätetään työvuoroihinsa. Eikö Vuoro olisi ollut kirjalle osuvampi nimi? Siirros ei oikeastaan edes tarkoita mitään. Sivuseikkoja, mutta minua tämä vähän jäi häiritsemään.

4 kommenttia:

  1. Tuo näkökulmien vaihtuminen tekee Siirroksesta minunkin mielestäni Siiloa sekavamman. Avausosan jämtevyyttä en tästä teoksesta tavoittanut, mutta ei tämäkään huono ole.
    Kuvaat muuten hienosti Donaldin hahmoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilo oli enemmän kokonainen teos, tästä toisesta jää vähän sirpaleinen olo. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että kirja on aikoinaan julkaistu luvuittain, mutta Siiloon se ei vaikuttanut vaikka samoista lähtökohdistahan sekin on. Oikeassa silti olet, ei tämäkään huono ole! :D Nyt odotetaan jännityksellä, millainen kolmas osa on.

      Poista
  2. Nimetön6/3/15 20:54

    Kiitos arviosta! Minuakin häiritsee todella paljon se, että kirjan nimi, ja erityisesti sen osien nimet, on käännetty siirroksiksi! Mitä voivat tarkoittaa kirjan osissa "ensimmäinen siiros", "toinen siirros", jne? Osat ajoittuvat ensimmäiseen (työ)vuoroon, toiseen (työ)vuoroon, jne, enkä parhaalla tahdollanikaan osaa kuvitella, että kirjailija olisi tarkoittanut jonkun (minkä?) siirtämistä päähenkilön työvuorojen sijaan. (Tai edes, että tässä olisi kaksoismerkitystä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä, mutta jäin miettimään, että noinkohan tässä olisi nyt haettu sitten sarjassa keskenään yhteensopivia nimiä kenties jopa selkeyden kustannuksella? Tiedämme, jahka kolmas osa ilmestyy!

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n