24. heinäkuuta 2014

Sinä ja minä sitten joskus - Jay Asher & Carolyn Mackler

Kansi: Anna Wolf / Corbis / SKOY
The Future of Us
Otava
Suom. Laura Honkasalo
2011
ISBN 978-951-1-26310-4
317 s.
☆☆
Kirjasto

Siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Kanssani otettiin puheeksi suomentajan merkitseminen ylläoleviin tietoihin ja mietin pitkään, tulisiko tämä vaikuttamaan lukukokemukseeni. Kaikki tiedot, mitä kirjoista yleensä listaan, ovat minulle merkityksellisiä työni kannalta, sillä blogini on minulle myös työkalu jota käytän esimerkiksi kirjavinkkauksia valmistellessani. En mainitsisi kansitaiteilijaa, ellei kansitaide olisi minulle niin tärkeää. En lue rumia kirjoja, en vain pysty siihen. Vielä kun avaan kirjan, ruma kansi huutelee minulle. Päätin merkitä suomentajan, koska sitä minulta pyydettiin ja koska se on kohteliaisuussääntöjen mukaista. Tässä tapauksessa käännöksen taso kuitenkin vaikutti koko kirjan lukukokemukseen ja nautittavuuteen (ei tosin ainoana asiana). Käännös ei ole surkea (vrt. Arséne Lupinin ikuvanhat suomennokset) mutta selvästi keskivertoa huonompi.

En ole ennen kiinnittänyt suomennoksen laatuun juurikaan huomiota, ellei se sitten ole tasoa Assassin's Creed: Black flag, jossa suomennokseen oli jätetty saksankielisestä käännöksestä substantiivien isot alkukirjaimet. Sellainen häiritsee niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. Tämän kirjan kielihäröilyt sen sijaan olisivat luultavasti jääneet huomaamatta. En tykkää anglismeista vaikka sorrun niihin usein itsekin. Paikoin huomasin ihmetteleväni tönkköä kieltä tai jotakin hassua ilmaisua ja tajusin, että kun ajattelin sen sanasta sanaan englanniksi, se kuulosti paljon järkevämmältä. En aio jatkossakaan katsoa kirjan kääntäjää ennen kuin lainaan tai ostan jonkun kirjan, mutta tulevaisuudessa Laura Honkasalon nimen näkeminen saattaa herättää minussa levottomuutta. Tätä tämmöistä en halunnut enkä halua vieläkään.

Palatakseni kuitenkin aiheeseen, eli itse kirjaan, Sinä ja minä sitten joskus sijoittuu vuoteen 1996, jolloin netti ei vielä kuulunut kansalaisoikeuksiin eikä kovin monella (kuten vaikka meidän perheellä) sellaista ollut. Jos halusi roikkua netissä, ei voinut puhua puhelimessa, koska netti käytti puhelinlinjaa ja vaikutti suoraan puhelinlaskuun. Modeemit olivat kömpelöitä ja äänekkäitä vehkeitä, netti oli uskomattoman hidas (muttei yhtä hidas kuin meillä nykyään, heh heh), eikä sellaista sivua kuin Facebook keksittäisi vielä miltei kymmeneen vuoteen. Emma ja Josh kuitenkin eksyvät Facebookiin ihmeen kaupalla vuonna 1996, nuoruusvuosiensa kaaoksessa. Hetken he uskovat sen olevan jotakin mukahauskaa pilaa, mutta pian heille käy selväksi, että muokkaamalla tätä hetkeä he muokkaavat myös tulevaisuuttaan.

Facebookin kaltainen sosiaalinen media vanhenee, ja se vanhenee nopeasti. Tässäkin kirjassa - joka ei ole kuin kolme vuotta vanha - on jo sellaisia asioita jotka pistävät silmään, kuten aikoja sitten haudatut Tökkäykset. Minussa kirja herätti nostalgisia tunteita, erityisesti alussa oleva kohtaus jossa Emma valitsee uudelle tietokoneelleen näytönsäästäjää, eikä osaa päättää ympäriinsä valuvien putkien ja tiililabyrintin välillä. Itselläni oli tiililabyrintti niin kauan kuin se koneelta löytyi ja siihen Emmakin päätyy. 

Pääpaino kirjassa on kuitenkin Joshin ja Emman suhteella. He ovat olleet parhaita kavereita pikkulapsesta saakka, mutta eräänä marraskuisena iltana Josh ymmärtää asiat pahasti väärin ja aiheuttaa Emman etääntymisen. Jotain sähköä heidän välillään kuitenkin on, sillä vaikka molemmat yrittävät jatkaa elämäänsä tahoillaan, jokin ajaa heitä jatkuvasti yhteen. Facebookista tulee heidän yhteinen salaisuutensa.

En tykännyt Emmasta, en sitten pätkääkään. Hänessä ei ole mitään sympaattista. Hän rutisee ja itkee jatkuvasti, valittaa ja on muutenkin perinjuurin rasittava. Hän ei osaa päättää mitään eikä ole mihinkään koskaan tyytyväinen. Suorastaan toivoin, että tämä kirja päättyisi eri tavoin kuin niin moni muu nuortenkirja. Josh sentään oli ihan siedettävä hahmo, vaikka vähän reppana ehkä. Jostain syystä en syttynyt tälle kirjalle alkuunkaan.

5 kommenttia:

  1. Olen merkinnyt omiin bloggauksiin aina kääntäjät, mutta minulla on niin huono nimimuisti, että en voi sanoa muistavani, kenen kääntämiä kirjoja olen lukenut - olipa käännös huono tai hyvä. Kirjailijoissa on tarpeeksi muistamista. :) Tuo kansijuttu on jännä asia. Minäkin pidän siitä, että kirjoissa on kauniit kannet, mutta eihän se kirjaa pelasta, jos sisältö tökkii. Ja päinvastoin, rumissakin kansissa menee hyvä sisältö, kunhan olen ensin kirjaa aloittanut. Se aloittaminen tosin saattaa tyssätä siihen, etten viitsi edes lukea takakantta, kun kannet ovat kaamean näköiset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, ei pitäisi jäädä kanteen kiinni kun ei koskaan voi tietää, mitä herkkua sisältä löytyy. Kenties pitäisi heittää kirjan suojaksi jonkinlainen kotelo niin ettei kantta tarvitse katsella. :D Voisi keskittyä pelkkään sisältöön. <3

      Poista
  2. Minä en muista kiinnittäneeni tämän kirjan suomennokseen lainkaan huomiota, joten ilmeisesti mahdolliset kökköydet menivät täydestä.

    Eikö fb:ssa enää ole tökkäyksiä? Oho, en ole huomannutkaan niiden kadonneen :D
    Minä tykkäsin tässä kirjassa eniten kaikista niistä nostalgisista jutuista (tuskallisen pitkiä latausaikoja yms.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiaa tämä todellakin herätti, vinkuvat modeemit ja kaikki, mutten tiedä kuinka tämä todelliseen kohdeyleisöönsä uppoaa. :D

      Tuota tökkäysasiaa sietäisi tutkia vähän, meillä oli erään kaverin kanssa vuositolkulla kestänyt tökkäilykisa. :D

      Poista
  3. Nimetön4/1/16 22:06

    Taidankin tilata kirjan alkuperäiskielellä. En oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi mainostaa suomentajaa tai kustantajaa, jos lainaan kirjan kirjastosta tai ostan itse. Menetin lukuhaluni kirjaan.

    VastaaPoista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n