22. joulukuuta 2013

The Maze Runner - James Dashner (ja sananen elokuvasta)

Kansi: Stephanie Moss
(Maze Runner - Labyrintti, Basam Books, 2015)
Delacorte Press
2009
ISBN 978-0-375-73794-4
375 s.
☆☆☆☆
Oma

The Maze Runner ilmaantui tutkaani ensimmäistä kertaa lueskellessani Goodreadsin Popular Dystopian Books -listaa.  Yllättäen kansi kutsui minua (pidempiaikaiset lukijani ovat varmaankin jo huomanneet, että kiinnitän vähän turhankin paljon huomiota kirjojen kansiin), ja lisäksi kuvittelin kuulleeni tästä kirjasta joskus aikaisemmin. Paljastui, että olin erehtynyt, mutta onnekseni silti nappasin tämän kirjan mukaani etsiessäni kirjakaupassa joululahjaa avopuolisoni ystävälle. Ei sitä joka päivä löydä kovakantista kirjaa kolmellatoista eurolla suuremmanpuoleisesta kirjakaupasta ilman jonkinlaista alennusta.

The Maze Runner kertoo Thomaksesta, joka herää pimeässä hississä matkalla kohti tuntematonta. Hän ei muista menneisyydestään eikä itsestään mitään muuta kuin oman nimensä. Hissin ovien auetessa Thomas katsoo kasvoihin kohtalotovereitaan, Gladerseja, joukkiota poikia, jotka ovat saapuneet tällä samalla hissillä tähän samaan kummalliseen ja hengenvaaralliseen maailmaan. The Glade on paikka, jota sokkelo ympäröi, korkeiden kiviseinien reunustama alue, joka on omavarainen ja kykenevä elättämään sinne joutuneita poikia. Joka ikinen aamu seinät sokkeloon aukenevat ja joka ikinen ilta ne menevät jälleen kiinni. Kerran kuussa, joka kuukausi, Gladeen saapuu uusi poika ja kerran viikossa, aina samana päivänä, he saavat varustetoimituksen. Kukaan ei tiedä kuka tämän kaiken takana on, mutta yksi tavoite näillä pojilla on - päästä ulos labyrintista.

Thomas tuntee heti alusta saakka vastustamatonta vetoa sokkeloon ja haluaa yhdeksi Runnereista, juoksijoista, joiden ainoa tehtävä on juosta aamulla sokkeloon, kartoittaa siitä kahdeksasosa ja palata takaisin piirtämään paperille kartoittamansa osa. Hiukan hankalaksi tehtävän tekee se, että aina ovien sulkeutuessa myös sokkelo muuttuu, joten aamulla mikään ei ole enää samoin kuin se edellisenä päivänä oli. Thomaksen alku poikien parissa ei ole kovin miellyttävä, eikä se muutu ainakaan helpommaksi, kun hänen saapumisensa jälkeen Gladersien rauha alkaa rikkoontua. Seuraavana päivänä hissillä saapuu mustahiuksinen tyttö, ensimmäinen laatuaan, joka sekavia mumistuaan vaipuu koomaan. Thomas tajuaa olevansa kokonaisuudelle tärkeämpi kuin kukaan muu pojista, ja että tyttö on avain kaikkeen.

The Maze Runner on vauhdikas, paikoin kauhun väreitä nostattava seikkailu. Kirja ei paljasta lukijalle mitään liian aikaisin, joten on pakko arvailla. Sokkeloa kansoittavat otukset, Grieversit, ovat kammottavia, kuvottavia otuksia, jotka on kuvailtu vähän turhankin hyvin. The Maze Runnerissa ei muutenkaan piilotella hirviöitä, vaan ne lätkäistään suoraan päin naamaa vähän kuin kauhut päivänvalossa. Joillekin tämä varmasti toimii ja joillekin ei, itse en yleensä saa kiinni möröistä, jotka piileksivät varjoissa ja joita ei koskaan kunnolla näe, joten Grieversit olivat mukavaa vaihtelua. Ne tuovat mukaan myös lisää scifi-elementtejä, koska ne ovat osittain orgaanisia ja osittain mekaanisia. Ne toimivat ikään kuin jatkuvana muistutuksena aikakaudesta, jota kirjassa eletään.

Kirjan alkupuolella dialogi vähän takkuaa, kun Thomas ei saa vastauksia keneltäkään eikä tiedä mitään ja esittää samoja kysymyksiä eri ihmisille vain saadakseen samoja vastauksia uudelleen ja uudelleen. Lisäksi alussa käytetään vähän turhan tiheään selittelyä "vaikka hän ei mitään aiemmasta elämästään muistanutkaan, hän silti tiesi...", ja se käy vähän rasittavaksi. Mutta tarinan pyörähdettyä kunnolla käyntiin on vaikea jättää kirjaa enää sivuun. Nyt kun olen saanut tämän kutkuttavan tapauksen pois alta, voin jatkaa rauhassa lukujonon purkua, nyt kun on sopivasti pikkuisen lomaakin!

9.11.2014 Sananen elokuvasta

Kävin tänään katsomassa Labyrintin, filmatisoinnin tästä kirjasta. Elokuva oli hyvä, toiminnatäyteinen ja visuaalisesti hieno kokemus, sekä huomattavasti kirjaa yksinkertaisempi. Isojakin juonenkäänteitä oli leikattu pois ja esimerkiksi hahmojen välisiä suhteita, sääntöjä ja itse labyrinttia oli huomattavasti yksinkertaistettu. Wicked, tuo kaiken takana oleva järjestö, jää elokuvassa paljon hämärämmäksi kuin kirjassa. Samoin on jätetty pois Thomasin ja Teresan välinen suhde, joka kirjassa on huomattavasti syvempi.

Kaikenkaikkiaan elokuvaan on siis jätetty kyllä kaikki toiminta - sitä on paikoin jopa lisätty - mutta hahmoista inhimilliset tekevät tekijät on tiputettu pois. Jos innostuit leffasta siksi, että siinä on paljon tappeluita ja tulta, niin kirjaa lukiessa kannattaa varautua siihen, että siinä on muutakin sisältöä. Jos taas leffa jäi vähän liian pintaraapaisuksi, suosittelen lukemaan kirjan.

6 kommenttia:

  1. Törmäsin tähän kirjaan heinäkuussa kun tein neljättä Kirjasta elokuvaksi -katsaustani, ja silloin ihmettelin kuinka suosituksi kirjaa mainostettiin ja elokuvakin tekeille, eikä ollut silmiin osunut ennen tuota hetkeä. Välillä tuntuu, että lukisin kirjan mielelläni ennen elokuvaa, mutta en ole ihan varma kiinnostaako se sittenkään tarpeeksi. Poikkeaako se edukseen nuorille suunnatuista dystopioista, joita tuntuu tulevan aika tiheään tahtiin? Pitää vielä harkita arviosi jälkeenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kirjan miljöö on erilainen ja mielenkiintoinen. Myös taustalla häälyvät voimat jäävät aika pitkälti kysymysmerkiksi aina kirjan loppuun saakka, jossa sitten paljastuu jotakin muttei kuitenkaan ihan kaikkea (sarja kun on kuitenkin kyseessä). Kirjan hirviöt ovat pelottavia ja toimintakohtaukset ymmärrettävästi kirjoitettuja niin, ettei lukija huku kohtauksiin. Hahmoja on monta, joista tärkeitä on kourallinen, ja näidenkin nimet ovat helposti muistettavia.

      Thomasin ja mustatukkaisen tytön, Teresan, suhde on jännitettä täynnä, muttei samalla tavalla siirappinen kuin useimmissa nuortenkirjoissa tuppaa olemaan. Voi olla, että parisuhdehässäkkä tulee kuvioihin vasta myöhemmissä osissa. Tässä ensimmäisessä kirjassa se ei kuitenkaan noussut avainasemaan sitten millään lailla, mutta oli kuitenkin läsnä, varmastikin tuomassa vähän jotain positiivisiakin tunteita muutoin melko epätoivoiseen ja vihaiseen ilmapiiriin.

      Olen löytänyt dystopiat ja scifin vasta ihan hiljattain uudestaan, joten kaikki tuntuu olevan uutta ja hienoa, mutta mikäli sattuu olemaan tällaisten kirjojen suurkuluttaja, en yhtään epäile että jotkin asiat tässäkin kirjassa saattavat tuntua kliseisiltä. Koin silti The Maze Runnerin hyväksi lukukokemukseksi ja olen iloinen että luin tämän. :) Laajemmalla skaalalla en osaa sanoa, mutta lukemistani tämä sijoittuu kyllä kärkeen.

      Poista
  2. Minua on tämä kirja kiinnostanut jo hyvän aikaa, mutta olen vielä lykännyt tämän hommaamista. Eikös tästä ole elokuvakin tekeillä, että ainakin ennen sen ilmestymistä tämä pitää kyllä lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ilmeisesti ensi vuoden syksyllä olisi tarkoitus tuon elokuvan putkahtaa ulos. Juuri tuolla Facebookin puolella huutelin että vielä ehtii hipsteriksi, jos tahtoa on! :D

      Poista
  3. Oliko The Maze Runner suomeksi vai englanniksi, kun en ole suomen kielistä versiota löytänyt mistään... liekö sitä edes olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tietääkseni ei ole suomennettu (ainakaan vielä). Toivottavasti joku ottaa työn alle, sen verran paljon tähänkin postaukseen on tullut hittejä sen jälkeen kun leffa tuli ulos. Jos englanti suinkin taittuu, niin suosittelen lukemaan mahdollisimman pian tämän! :)

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n