Kirjan kertoja on tämä kyseinen Balram Halwai, joka kirjoittaa tarinansa Kiinan pääministeri Wen Jiabaolle. Hän on kuullut radiosta että Jiabao on tulossa vierailulle Intiaan ja saa siitä ajatuksensa kirjoittaa pääministerille. Hän ilmoittaa kertovansa totuuden Intiasta ja intialaisesta yksityisyrittäjyydestä, ja niin hän aloittaa tarinansa. Vaikka minulle koulussa opetettiin, ettei tekstiä koskaan saa osoittaa lukijalle (ainakin silloista äidinkielenopettajaani suunnattomasti häiritsi sellainen), toimii Balramin kertomus tällaisena oikein hyvin. Hän osoittaa pääministerille arvostusta tälle kuuluvalla tavalla ja oikaisee samalla Intian hallituksen mielellään jakelemia käsityksiä vapaasta ja itsenäisestä Intiasta. Kirja kertoo syvästi mädänneestä, korruptoituneesta valtiosta, jossa köyhiä sorretaan eivätkä nämä itse edes juuri vastusta.
Erityisen kuvottavia kohtia kirjassa on useita, ja rikkaan länsimaalaisen voi olla hankala käsittää että asiat, joista Balram tarinassaan kertoo, saattavat olla – ja luultavasti ovatkin – tosia. Huolimatta henkilökohtaisesta epämukavuudestani Intiaa ja kaikkea siihen liittyvää kohtaan, kirja oli hyvä, tai ainakin mielenkiintoinen. Kerronta oli siellä täällä ehkä vähän haparoivaa, mutta laitan sen tyylin piikkiin, sillä miten kouluttamaton intialainen mies osaisikaan kirjoittaa täydellisesti, ilman että punainen lanka kertaakaan katkeaa.
Elämä Delhissä korruptoi myös Balramin, joka maalta ensikertaa saapuessaan on viaton ja puhdas. Hän sortuu alkoholiin ja maksullisiin naisiin, ja päätyy lopulta ratkaisemaan olemisensa ongelman mitä rankimmalla tavalla. Hän ei kuitenkaan ole edes lopussa läpeensä paha, ja tämä antaa tarinalle entistä enemmän uskottavuutta.
☆☆☆☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n