The Hunger GamesWSOY
ISBN 978-951-0-34151-3
335 s.
☆☆☆☆☆
Oma
“Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.”
Kun ensimmäisen kerran tartuin tähän kirjaan, en oikein uskonut sen potentiaaliin. Luotin kyllä sitä suositelleen ihmisen mielipiteeseen, mutten jotenkin saanut kirjasta kunnolla kiinni. Luovutin siis kahden ensimmäisen sivun jälkeen - suuri virhe, kuten sain huomata. Bongasin Nälkäpelin kaksi ensimmäistä osaa pokkareina Suomalaisessa Kirjakaupassa joskus tuossa kuukausi, pari sitten, ja ajattelin ettei se ota jos ei annakaan. En sitten siltikään saanut aikaiseksi tartuttua ensimmäiseen osaan, ennen kuin annoin sen miehelleni työmatkalukemiseksi.
Mieheni on jokseenkin harvasanainen tyyppi, joten kun hän kehui tätä kirjaa mielenkiintoiseksi, minun oli pakko suoda sille toinen tilaisuus. Eräänä iltana kun en saanut nukuttua, tartuin Nälkäpeliin, keitin itselleni kupin teetä ja päätin katsoa kuka on kuka.
Nälkäpeli vei minut mennessään.
Luin kirjan yhdeltä istumalta, ja olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tunteita se minussa herätti. Katniss, tarinan päähenkilö, on uskottava hahmo kaikin puolin, hänessä on vikoja ja hänen luonteessaan on heikkouksia, kuten hänen äkkipikaisuutensa ja kaikin puolin ei-yhtään-sulava käyttäytymisensä. En kerta kaikkiaan pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni, vaikka kello tuli ensin kolme, sitten neljä.
Nälkäpeli ei ole kevyttä luettavaa. Se nappaa lukijan otteeseensa ja pitelee tiukasti kiinni. Hahmot ovat hyvin toisistaan erottuvia ja mieleenpainuvia, eikä niitä ole liikaa. Jokaisella on jokin uniikki piirre, joka tekee heistä tarinan kehittymisen kannalta arvokkaita. Juoni etenee tiukkaan tahtiin, eikä välissä tule sellaisia pätkiä jotka voisi ihan yhtä hyvin hyppiä ylitse - kuten vaikka Untinen-Auelin Luolakarhun klaaneissa. Lukiessaan saattaa tuntea vihaa nälkäpelin Pelinjohtajia kohtaan, koko Panemin hallintoa kohtaan. Tietyissä piirteissään Panem muistuttaa hiukan Pohjois-Koreaa.
Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti aikuisille ja hiukan varttuneemmille nuorille. Nuorten puoleltahan kirja löytyy, mutta tietynlainen yhteiskunnan tuntemus tuo siihen uusia ulottuvuuksia.
Jeah luin tän 10-vuotiaana. :D Ei ollut kyllä yhtään paha, ainoastaan se tuntui maailman parhaalta kirjalta ja tuntuu vieläkin! :)
VastaaPoistaJa syystä tuntuukin! Vinkkarina täytyy olla varovainen, kaikki kun eivät kestä kaikkea (tähänkin lienee monta näkemystä, mutta itse uskon, että lukemisesta voi mennä hetkeksi tai pidemmäksikin maku, jos lukee jotain itselle sopimatonta ihan vain siksi, että joku suositteli).
PoistaVaan hyvä että tykkäsit! Ehkä voit joskus aikojen kuluttua lukea tämän uudelleen ja verrata lukukokemuksia keskenään? :)