Cress - Marissa Meyer

Kansi: Michael O

Feiwel & Friends
2014
ISBN 978-0-312-64297-6
552 s.
☆☆☆☆
Oma
Cinder
Scarlet

Cress on Lunar Chroniclesien kolmas osa, joten jos et ole lukenut kahta aiempaa kirjaa, en suosittele että jatkat tämänkään arvion lukemista. Linkit edellisiin osiin ovat tuossa yllä. Lunar Chroniclesien tarina etenee kirja kirjalta niin huimaa vauhtia, että spoilereilta on mahdotonta välttyä. Mikäli et laisinkaan ole vielä tutustunut tähän sarjaan, mutta tykkäät scifistä, romantiikasta, saduista ja/tai kyborgeista, suosittelen mitä lämpimimmin, että tutustut näihin kirjoihin, mikäli vain englanti sen verran taipuu.

Kuten kansikuvasta voi päätellä, tällä kertaa keskitytään Tähkäpäähän ja hänen satuunsa. Täytyy tunnustaa, että tuorein versio mielessäni oli Disneyn versio sadusta, jossa esiintyy myös iki-ihana Flynn Rider prinssinä. Alkuperäisessä sadussa prinssi ei (kai) ole mikään kelmi, mutta tuohon Disneyn elokuvaan verrattuna Meyerin valinta Cressin "prinssiksi" on niin oivallinen kuin vain voi olla. Kuten edellisissäkin osissa, tässäkin kaikki sadun tärkeimmät elementit kuuluvat juoneen, mutta muutoin Meyer on napannut sadun, riisunut sen luurangoksi ja rakentanut sen täysin uudelleen. Cress on nuori lunar-tyttö, pelkkä voimaton kuori, joka on vangittu satelliittiin. Hänen tehtävänsä on palvella kuningatar Levanaa ja vakoilla Maata, mutta kaikessa hiljaisuudessa hän on ottanut yhteyttä Cinderiin ja tämän joukkioon. Sekä toivottomasti ihastunut Kapteeni Carswell Thorneen, joka on melkoinen viikari, sanottakoon nyt sen verran.

Olen sitä mieltä, että tästä vauhdikkaasta sarjasta saisi tehtyä todella hyviä elokuvia. Meyer on kirjoittanut juuri oikeassa suhteessa toimintaa, romantiikkaa ja sydäntä riipiviä vaikeuksia, jotta näiden läpi jaksaisi istua elokuvateatterissa. Hän on pitänyt kirjojensa rakenteen simppelinä, sillä vaikka kussakin kirjassa ovat omat päähenkilöt, muiden kirjojen hahmot esiintyvät niissä jo ennen ja jälkeen (Cress löytyy esimerkiksi jo heti ensimmäisestä kirjasta), kuten Cinder joka kulkee kaikissa kirjoissa mukana. Yhdessä kirjassa näennäisesti sivuosassa oleva punapaita (siis sellainen, joka kaikella varmuudella kuolee tulitaistelussa, star trek termi teille jotka ette seuraa skeneä ~.n) saattaakin olla todella suuressa osassa seuraavassa kirjassa. Meyer pitää jutun mielenkiintoisena tällä tavoin, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavassa kirjassa odottaa, vaikka vähän kuitenkin tietää.

Jään nyt kaihoamaan sarjan neljättä osaa, Winteriä, joka ilmestyy marraskuussa ja joka ainakin kansikuvan perusteella vaikuttaisi käsittelevän Lumikkia. Onneksi minulle on postissa tulossa Rebel Bellen jatko-osa Miss Mayhem ja olisihan noita kirjoja muitakin, puhumattakaan koulusellaisista. Hrr. Joskus kai opiskellakin täytyy.