 |
| Kansi: Fredrika Siwe |
Karisto
Suom. Säde Loponen
2015 (Alkup. 2011)
ISBN 978-951-23-5808-3
188 s.
☆☆
Kirjasto
Kun kuulin, että Siskodisko-sarja lopetetaan, olin kauhuissani. Siinä on sarja, joka on ollut olemassa niin kauan kuin muistan kirjoista pitäneeni (siis todella kauan) ja joka on ammattini myötä noussut arvoon arvaamattomaan. Siskodisko-sarjassa julkaistiin laadukkaita, sisältörikkaita nuortenkirjoja mitä erilaisimmista ja ennen kaikkea oikeista aiheista. Ymmärsin, että Pojat olisi sarjan viimeinen osa, mutta kirjassa itsessään ei ole pienintäkään mainintaa Siskodiskosta ja hyvä niin. Schiefauer on kirjoittanut kirjan, joka selvästi tähtää kirjallisuuspalkintoihin, mutta unohtaa siinä samassa tärkeimmän tehtävänsä - nuorten tavoittamisen. Nuortenkirjallisuutta tulisi kirjoittaa kohdeyleisön ehdoilla ja tarpeisiin, ei näin, palkintoraatia ajatellen. Palkittuhan kirja onkin, ja ilmeisesti teos on ollut ehdolla johonkin toiseenkin palkintoon, eli jossain tavoitteessa kirjailija kyllä on onnistunut. Ulospäinhän kirja on todella kaunis ja houkuttelevakin, eikä takakannen pieni kuvaus todellakaan kerro, millainen kirja oikeasti on. Olen aina inhonnut väkisin tehtyä tekotaiteellista soopaa (siis juuri niitä kirjoja, jotka yleensä voittavat kaikki kilpailut), eikä tämä ole mikään poikkeus.
Pojat on todella taiteellinen, symbolinen teos. Se koostuu lyhyistä luvuista ja maagisen realismin elementeistä. Se kertoo tyttöjoukosta, jotka saavat käsiinsä mitä ihmeellisimmän kasvin. Kasvin mesi nimittäin muuttaa heidät hetkellisesti pojiksi ja avaa heille ovet poikien ihmeelliseen maailmaan. Harmi vain, että Schiefauerin kirjassa poikien maailma on täynnä kuvottavuutta, väkivaltaa, rikoksia ja raiskauksia. Tytöillä ei ole mitään arvoa kirjailijan maailmassa ja he jäävät koko ajan kaikkien jalkoihin. Ehkä tässä on tavoiteltu jotakin feminististä teemaa tai sitten ei. Ainoa tapa pärjätä miesten maailmassa on muuttua itsekin mieheksi, sellainen sanoma Pojissa on. Kirjan päähenkilö Kim hukkaa itsensä ja identiteettinsä, hän olisi mieluummin poika kuin tyttö, mutta kukkakaan ei pysty tekemään hänestä pysyvästi miestä.
En tiedä mitä mieltä olisin Pojista. En pitänyt siitä, se lienee selvää, mutta ammatillisessa mielessä se on mielenkiintoinen. Haluaisin tietää, miten joku nuori tähän kirjaan suhtautuisi. Kirja on avoimen seksuaalinen ja käsittelee sukupuolten välisiä fyysisiä eroja. Kim tutustuu omaan vartaloonsa siinä missä vähän muidenkin. Siinä mielessä kirja saattaa siis olla mielenkiintoinenkin, mutta Poikien sanomasta on hankala saada kiinni. Kenties Schiefauer on toivonut, että kirja jättäisi lukijan mietteliääksi ja pakottaisi tämän tekemään omat johtopäätöksensä.
Kirjan takakannessa lukee, että tästä olisi tulossa elokuva syksyllä 2015. Jos niinkin hyvästä kirjasta kuin DUFFista on saatu tehtyä pinnallinen teinidraamakomedia, niin kenties Pojistakin on saatu tehtyä hyvä leffa? Vähän epäilen.
Olen lukenut kirjasta noin puolet, ja ihmettelin itsekin poikien raakaa käytöstä. Toivottavasti suomalaiset nuoret eivät koe, että tämä olisi heidän arjestaan kirjoitettua tekstiä. Noin muuten olen kyllä pitänyt kirjasta, mutta nuorten mielipiteitä olisi tosiaan kiva kuulla tästä. Uppoaako tämmöinen lainkaan?
VastaaPoistaTässä on myös siinä mielessä huono viesti nuorille, että jos tuollaista käytöstä kohtaa, niin se on vain hyväksyttävä, kuten kirjan tytöt tekevät. Kukaan ei puutu rintojen puristeluun tai huuteluun koulussa tai missään muuallakaan, eivätkä tytöt siitä kenellekään kerrokaan, kunhan nielevät häpeänsä ja syyllisyydentuntonsa ja koettavat muuttua pojiksi. Tämä on myös kohderyhmää ajatellen aika hankalaa tekstiä josta on vaikeaa saada kiinni. Vähän hankala tosiaan nähdä tätä nuorten keskuudessa suosittuna.
PoistaHuh, olen lukenut tästä kirjasta muutaman niin ylistävän arvion, että oli mukava törmätä myös sellaiseen, joka on oman mielipiteeni mukainen. Minustakin kokonaisuudesta huokui sellainen ikävällä tavalla taiteellinen kirjallisuuspalkinto-fiilis: kaikki oli kovin symbolista ja raadollisen kamalaa, mutta samaan aikaan esimerkiksi hahmot jäivät aika yhdentekeviksi kaiken sen taiteellisuuden alle. Epäilen kyllä, saako kohdeyleisö tästä mitään irti.
VastaaPoistaKaikista tympeintä minusta Pojissa oli kuitenkin juuri tuo suhtautuminen tyttöyteen ja poikuuteen, se kuinka tytöillä ei tosiaan tunnu sen mukaan olevan mitään arvoa. "'Oletko unohtanut, millaista se on, kuinka meidänlaisiamme kohdellaan? Se ei nimittäin ikipäivänä muutu toisenlaiseksi, vaikka meistä tulisi kuinka vanhoja. Ei ikinä, jos näyttää tällaiselta.' Osoitin tytönvartaloani molemmin käsin". Kaikki tällainen oli kirjassa jotenkin niin... Hämärästi tajuan kyllä, että kirjailijalla on voinut olla siinä jonkinlainen feministinen pyrkimys, mutta onko tällainen äärimmäinen inhorealismi hyvä tapa tuoda se esiin Poikien kohderyhmälle? Kirjan alussa kuvittelin naiivisti, että tytöt keksisivät keinon pärjätä poikien ylivallalle omana itsenään, mutta ei.
Yleensähän tälläisillä kirjoilla kai pyritään siihen, että ne olisivat lopulta voimaannuttavia kokemuksia lukijalle, mutta Pojat epäonnistuu siinä suhteessa kurjasti, jos se siihen ikinä pyrkiikään. Tässä on huomattavaa myös se, että pojista on tehty kirjassa aivan kammottavia mörköjä, eikä tässä liene yhtäkään kunnollista miesimmeistä. Sellainenhan ei kuvaa millään tapaa todellisuutta ja vääristää asioita tarpeettomasti. Lisäksi kirjasta vaikuttaisi puuttuvan kokonaan pointti. Kenteis tämä on tarkoitettu puhtaasti viihteeksi, mutta senkin torppaa tuo hankala kirjoitustyyli. Jaa-a. :D
PoistaHyvä arvostelu, kiitos siitä! Minua itseäni jotenkin ärsyttävät sellaiset teokset, jotka pyrkivät kirjoittamaan realistisia kuvauksia (nuorten) nykymaailmasta, mutta sortuvat siinä jotenkin liioitteluun. Haluan myös uskoa, että nuortenkaan maailmassa kuvailemasi kaltaista käytöstä ei hyväksytä pojilta eikä tytöiltä. Varmasti on totta, että etenkin tytöt kohtaavat huutelua ja törkeyksiä, mutta toivottavasti ainakaan kaikkia tapauksia ei niin räikeästi lakaista maton alle. Eikä keino selvitä ole itsekin omaksua samat käytöstavat... No joo, kirjan kansi on kyllä kaunis ja houkutteleva!
VastaaPoistaKiitos kehuista! Olet ihan oikeassa, kyllä oikeastikin nuorten maailmassa on ahdistelua ja huutelua, sitä en laisinkaan kiellä, mutta tuskinpa niin että jok'ikinen miespuolen edustaja on aivan järjetön törppö, kuten tässä kirjassa esitetään. Ei ole myöskään ok, että tyttöjä rohkaistaa lakaisemaan tunteensa maton alle, ei edes yhdessä nuortenkirjassa. Toivottavasti tämän lukevat osaavat katsoa vähän läpi sormien kirjan puutteita ja käyttävät omaa järkeään mikäli (vaikka toivottavasti eivät koskaan joudu) kohtaavat ääliömäistä käytöstä jonkun toisen henkilön taholta.
PoistaOlen ihan samaa mieltä kanssasi, nuortenkirjojen toivoisi ohjaavan lukijaa fiksumpaan toimintamalliin...
PoistaOlen kanssasi hyvin samaa mieltä. Kirja oli ahdistava eikä juuri tarjonnut toivonpilkahduksia. Väittäisin, että suurin osa länsimaisista tytöistä ei koe olevansa noin alistettuja. Ja jos kokee, en haluaisi antaa sitä mallia, että ainoa tapa selvitä on vain hiljaa hyväksyä tilanne - tai muuttua pojaksi.
VastaaPoistaAika samaa mieltä näin teinin mielestä, jokseekin myöhässä
VastaaPoista