Kansi: Sami Saramäki |
2011
ISBN 978-951-0-37777-2
398 s.
☆☆☆
Arvostelukappale
Routasisaruksissa oli poikkeuksellisen kutsuva kansi, ja kun tämä nyt löytyy vielä nuorten diplomilistaltakin, niin olihan tämä pakko lukea. Olin lainannut ja aloittanut tämän joskus aikaisemminkin, mutten silloin jaksanut sinnitellä alkua pidemmälle. Onneksi on olemassa haasteet ja tietynlaista päämäärätietoisuutta. Minusta kannen sekoitus ruostunutta rautaa, harmaata taivasta ja ihan uunituoretta, vihreää elämää on jotenkin erityisen viettelevä. Kai ne ovat sitten vaan nuo haavanlehdet. <3
Routasisarukset kertoo (toisin kuin kirjan takakansi antaa ymmärtää) tarinansa kahden kertojan näkökulmasta, Utu Roudan, jolla on kyky keskustella koneiden kanssa sekä tämän kasvattiveljen Marraksen (kulkee kirjassa myös nimellä Myrskyntuoja) jolla on vahvoja empaattisia kykyjä. Marras on karkoitettu Laaksosta sen jälkeen, kun erään rikkaan perheen tytär Marie on kuollut hiukan hämärissä olosuhteissa. Utu on kasvattiveljeensä syvästi rakastunut, ja joitakin vuosia Marraksen lähdön jälkeen hän päättää etsiä tämän käsiinsä perustaakseen Marraksen kanssa perheen niin kuin puhetta joskus oli, sekä selvittää syntyperänsä salaisuudet.
Routasisarusten maailma on kiehtova, ja kirja olisi hyötynyt jonkin verran jonkinsorttisesta kartasta, sillä tapahtumapaikkoja on paljon. Niillä on onneksi helposti muistettavat nimet, kuten Laakso, Metsä, Taivas, Meri ja Rauniot. Sydäntä lämmittää joka kerta, kun paikoille annetaan suomenkieliset, kuvaavat nimet, eikä keksitä ihan höpöhöpönimiä. Paikkojen kuvaus on selkeää ja lukijan on helppo rakentaa mieleensä mielikuvat kustakin kaupungista. Paikat myös eroavat ratkaisevasti toisistaan, sillä jokainen kaupunki on keskittynyt tiettyyn tuotantoalaan ja kaikki ovat ainakin näennäisesti toisistaan riippuvaisia. Utu seikkailee näissä kaikissa enemmän tai vähemmän (uskoakseni Rauniot on kuitenkin jonkin toisen osan tapahtumapaikka, sillä sinne ei tässä kirjassa eksytä).
Kirjassa on mehukasta ihmissuhdedraamaa ja sukusalaisuuksia, sillä Routasisarusten maailmassa biologinen lisääntyminen on laitonta. Kaikki lapset keinohedelmöitetään ja niitä kantavat ja synnyttävät Merellä asuvat tiinettäret, jotka sitten jakavat kupeidensa hedelmät pitkin mannerta muiden kasvatettaviksi. Myös Utu on tällä tavoin syntynyt. Utu vaikuttaa kirjan alussa heittopussilta, varsin turhauttavalta hahmolta, joka on täysin muiden vietävissä ja tottelee erityisesti kaikkea, mitä Marras häneltä pyytää. Myöhemmin Utu tuntuu seuraavan samalla tavoin Sarimia, toista elämässään tärkeää miestä. Jossain vaiheessa teki jo vähän mieli läpsiä tuota tyttölasta, mutta sitten Utu yhtäkkiä kasvaa aikuiseksi ja rupeaa itse ajattelemaan omilla aivoillaan. Oli varsin nautinnollista, kun keskeisiltä hahmoilta valahtavat naamiot ja todellinen karva paljastuu, eikä Utu olekaan sellainen ruikuttava pikku tyhmeliini, jollaisena hänet alussa esitellään.
Kerronta kirjassa takkuaa välillä, jotkin muotovirheet (jos ne edes ovat sellaisia, mutta kuulostivat sisäiseen korvaan todella säröileviltä) haittaavat lukunautintoa, mutta kaikenkaikkiaan ja erityisesti loppua kohden kirja paranee huomattavasti ja muuttuu sujuvalukuisemmaksi. Kirjan takakannesta on kuitenkin huomautettava, sillä se keskittyy täysin kirjan alkuasetelmaan, eikä kerro yhtään siitä, mitä kirjassa oikeasti tapahtuu. Sitä voisi pitää jopa harhaanjohtavana, jos sattuisi olemaan oikein erityisen kriittinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n