Rastas - Reija Kaskiaho

Kansi: J. S. Karjalainen

WSOY
2005
ISBN 978-951-0-30626-6
192 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Rastas on odottanut lukuvuoroa oikeasti siitä saakka, kun rupesin ensimmäisen kerran keräämään kirjoja opinnäytetyötäni varten, vuonna 2013. Kirjan kansi on (vaikkakin keltainen) monella tapaa todella kutsuva ja leikkisä, nimi on sekin hauska, joskaan ei ihan suorilta käsin avaudu. Nyt kokoamme ensi vuoden uusia lukudiplomilistoja, ja mietimme mahdollisia uusia kirjoja vaihdettaviksi edellisten tilalle. Nykyiseltä listalta löytyy esimerkiksi Sininen huone, Mila Teräksen teiniraskaudesta kertova teos. Teräksen teosta merkkaa kuitenkin tietty toivottomuus ja surumielisyys, kun taas tässä Kaskiahon kirjassa on - tai ainakin kuvittelin olevan - huomattavasti positiivisempi yleisvire.

Kirjan päähenkilö Lotta on viisitoistavuotias ja yläkoulun viimeisellä luokalla. Hän on korviaan myöten ihastunut Jakeen, kymppiluokkalaiseen rastatukkaan, jolla on ihana kuoppa leuassa ja lempeät silmät. Tarina etenee aika perinteiseen malliin, mutta pidin siitä, etteivät Lotta ja Jake sitten kuitenkaan ihan heti neljänsillä treffeillä hyppää sänkyyn, vaikka Lotta vähän sellaisesta haaveileekin. Se tapahtuu vasta vähän myöhemmin, luonnollisemmin. Lotta ei osaa aavistaakaan, että kumien käyttämisestä huolimatta saattaa sattua vahinko, eikä osaa todellakaan valmistautua kaikkeen siihen, mitä raskaus sitten tuo tullessaan.

Kaskiaho on kirjoittanut todella upean, lämminhenkisen ja ennen kaikkea ratkiriemukkaan teoksen nuoren tytön suuresta elämänmullistuksesta. Lotan vanhemmat ovat upeita tyyppejä eikä Jakekaan ole laisinkaan hullumpi, joskin aika tyypillinen 17-vuotias. Lotan mummo on mitä mainioin vanha rouva, jolla on aikaa Lotalle ja tämän arkipäiväisille huolille. Lotan näkökulmasta kerrottu tarina on täynnä hulvattomia oivalluksia ja ajatusketjuja, joita lukiessa ei vain voi olla nauramatta. Nauroin vähän jopa kirjan koskettavimmassa kohdassa, kun Lotan pehmoinen, mutta tunteenilmauksia pakoileva isä tukee tytärtään vaikeissa päätöksissä.

Loppu tuli (ja samaan aikaan ei tullut) vähän puun takaa. Ei siitä nyt sen enempää, mutta varmasti sekä lukija osaa aavistella samaa kuin Lottakin. Silti, Lotta on yllättävän suoraselkäinen tyttö niinkin nuoreksi ihmiseksi, hän tajuaa vastuunsa ja tekee koko kirjan ajan parhaansa taatakseen tulevalle lapselleen hyvän kodin. Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin Teräksen teoksesta, vaikka aihe (ja tähtimäärä) on molemmissa sama. Kirjoissa on hyvin erilaiset tavat kuvata tätä hankalaa aihetta, ja molemmissa nousee esiin myös yhteiskunnan suhtautuminen nuorena raskaiksi tulleisiin tyttöihin. Lottakin joutuu kohtaamaan tuomitsemista ja tuijottelua, jo heti aborttiklinikalta lähtien. Ei ole hyvä teettää abortti, ei ole hyvä olla teettämättäkään. Tädit avautuvat täysin avoimesti ruokakaupassa Lotan elämänvalinnoista, vaikkei asia heille pätkääkään kuulu.

Lotta on rohkea nuori nainen, jonka elämästä lukeminen tuntui jopa minusta rohkaisevalta. Joskaan oliiveihin kohdistuvaa mielihalua en vaan voi ymmärtää.