Isän kanssa kahden - Mooses Mentula

Kansi: Mika Tuominen

WSOY
2013
ISBN 978-951-0-39431-1
366 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale

Mooses Mentulan toinen teos sijoittuu Suomen Lappiin, nykyaikaan, keskelle poromiesten ja etelästä muuttaneiden naisten arkea. Kaiken keskellä on Lenne, joka ei tiedä mitä pitäisi tehdä, että vanhemmat saisi lopettamaan riitelynsä. Isän kanssa kahden on siinä mielessä ajankohtainen kirja, että se sijoittuu ihan keskelle tekeillä olevan avioeron myllerrystä, ja tällainen asetelma koskettaa nykyisin yhä suurempaa osaa ihmisistä. Kirjan henkilöihin on siis helppo samaistua, olipa sitten se joka eroaa, se josta erotaan, se joka jää eron jalkoihin tai se, joka tahallaan tai tahtomattaan aiheuttaa eron.

Kirjassa on neljä avainhenkilöä, joiden näkökulmasta tarinaa kerrotaan. On pitkän linjan poromies Jouni, hänen etelästä pohjoiseen muuttanut vaimonsa Marianne, heidän nuori poikansa Lenne sekä Lennen luokanopettaja Jyri. Kirjassa on varsin herkullinen kolmiodraama, mikäli sellaisesta tykkää, sekä yllättävän todenmukaista naisen sielunmaailman kuvausta, kun ottaa huomioon että kirjoittaja on kuitenkin mies. Jouni on sellainen, joka kerran jotain luvattuaan pitää sen vaikka henki menisi, ja tämä koskee Mariannen mielestä vähän valitettavastikin myös vihkivaloja. Jouni ei tajua luovuttaa, vaikka Marianne tekee kaikkensa saadakseen miehen ymmärtämään, ettei heillä ole enää mitään yhteistä, eikä Marianne enää viihdy Lapissa vaan hinkuisi takaisin etelään mistä on alun perin lähtöisinkin.

Pyysin arvostelukappaletta tästä kirjasta lähinnä kannen grafiikan takia, ja kun sain kirjan vihdoin käpisteltäväkseni, oli pakahtua onnesta. Kirjan sivujen reunatkin on värjätty ulkoasuun sopivasti oransseiksi, ja niistä lähti ihana rapina, kun niitä irrotteli toisistaan. Takakannessa seisova poronsarvipäinen poika tosin herätti hämmästystä ensialkuun, mutta kirjan luettuani ymmärrän nyt senkin sopivuuden. Korjatakseen vanhempiensa rikkimenneen avioliiton Lenne kehittää itselleen supersankaripersoonallisuuden, jonka turvin hän tekee sellaisia asioita, joita Lenne ei ikinä uskaltaisi tehdä omana itsenään.

Isän kanssa kahden on hieno teos myös siksi, että se on ensimmäinen kirja jossa henkilöt puhuvat murteella eivätkä silti aja minua hulluuden partaalle. Sekä toki siksi, että sijoittuu Lappiin. Mentulan lapinkuvaus on jotain niin hienoa, ja antaa lukijalle pienen silmäyksen syrjäseudun arkeen.