2009
ISBN 978-951-31-4743-3
155 s.
☆☆☆
Kirjasto
Kuten jo aiemminkin ilmoitin, osallistuin Ylen 101 kirjaa -projektiin. Arvonnassa lukevalle peikolle osui vuosi 2009 ja Maarit Verrosen novellikokoelma Normaalia elämää. Pidempään blogia seuranneet tietävätkin jo, että peikon historia novellien kanssa on vähintäänkin kyseenalainen, erityisesti silloin, kun novellit on valinnut joku muu.
Harmikseni menin lukemaan joitakin Ylen julkaisemia arvioita ja tekstejä Verrosen teoksesta, mikä totta kai kasvatti paineita entisestään. En ole mikään kirjallisuuden tutkija, enkä voi sanoa olevani edes asiantuntija, vaikka paljon luenkin.
En ole suomalaisen kulttuurin suurkuluttaja. Suomalainen elokuva tuppaa olemaan lähes järjestään joko hiukan turhan hurttia, tai sitten äärettömän masentavaa, ahdistuksella täytettyä räkä poskella kännissä itkeskelyä. Erityisesti, kun novellikokoelmaan tutustuessani huomasin, että novellit koskevat suomalaista elämää, tiesin heti, etten tulisi juurikaan pitämään tästä kokemuksesta.
Enkä juuri pitänytkään. Novellit ovat melko lyhyitä, muutaman sivun mittaisia. Niissä tarkastellaan erilaisia, usein melko raadollisiakin tilanteita, mutta jotenkin novelleista välittyy ehkä vähän inhokin suomalaisia kohtaan. Henkilöt tuntuivat lähes järjestään jotenkin tyhmennetyiltä ja tahallisen vastenmielisiltä. Ymmärrän toki, ettei kirjassa ollut tarkoituskaan tuoda esiin pelkkiä hyviä puolia normaalista elämästä, mutta ihan näin äärimmilleen sitä tuskin olisi tarvinnut viedä viestin saamiseksi perille.
Kuulin toisaalta, että Verrosesta on tykätty kovastikin, ja kirjallisia ansioita tälläkin kokoelmalla on. Teksti on laadukasta ja sujuvaa, novellit eivät pääty töksähtäen, ja jokaisessa niistä on jokin idea. Tämä teos ei vain yksinkertaisesti ollut minulle, enkä suosittele sitä kenellekään, joka kokee jo valmiiksi jonkinlaista ahdistusta suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta.
Minä luin jotain Verroselta joskus ikuisuus sitten, ja kiinnostaisi hänen tuotantoaan tutkiskella uudestaan. Novellikokoelma on siitä hyvä, että voi valikoida vaikka vain muutaman luettavaksi, joten ehkä tätä voisi lähestyä.
VastaaPoistaOlen onnistunut jotenkin välttämään Verrosen kirjoja, mutta tuo bloggauksesi sai kiinnostumaan juuri tästä novellikirjasta. Tykkään napakoista novelleista ja yhteiskunnallisuus on aina plussaa. Kiitos lukuvinkistä :)
VastaaPoistaMaarit Verronen on yksi lempikirjailijoitani ja tykkäsin tästäkin kirjasta kovasti. Nopeasti luettavia ja ajatuksia herättäviä novelleita maailman hulluudesta! :-D
VastaaPoistaMinulla on sama kokemus suomalaisesta elokuvasta. Ehkä täällä myös tehdään sen verran pienellä budjetilla, että se näkyy tarjonnassa ja laadussa. Onneksi kirjallisuuden puolelta löytyy vähitellen muutakin kuin suomiarjen ankeutta. Tai ehkä sitä on aina löytynyt, mutta tuntuu että viime vuosina erilaisia kirjoja on ollut paremmin esillä.
VastaaPoistaOlen lukenut useita Verrosen teoksia ja hän lukeutuu edelleen suosikkikirjailijoihini, mutta häpeäkseni en ole lukenut mitään vuosiin. Mitään kovin riehakasta hänen kirjoissaan ei taida olla :)
VastaaPoista