2016 (Alkup. 2014)
Suom. Satu Hlinovsky
ISBN 978-952-5802-12-2
118 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Voisi kenties lievästi ilmaisten sanoa, että lukujumi jatkuu edelleen. Luen todella vähän, ja ne vähät mitä luen, eivät ole juuri inspiroineet kirjoittamaan postauksia. Tuntuu, ettei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä joku ei jo olisi sanonut. Ei ole alkuperäisiä mielipiteitä, jotka eroaisivat jotenkin joukosta. Toistelen vain sanoja, joita olen nähnyt muiden käyttävän. Siinäpä kirjablogistin kriisi pähkinänkuoressa.
Syksy lähenee ja tänä vuonna kirjavinkkauskiintiöni hoitaa joku toinen, sillä en itse siihen hommaan vielä kykene. Minulla on vinot pinot kirjoja luettavana, mutta mikään niistä ei kutsu. Aloitan jonkun ja totean, ettei minua kiinnosta lukea taas kerran jotain sellaista, mitä olen jo lukenut tuhanteen kertaan aikaisemminkin. Anteeksi vain, mutta lyyrinen kieli ei pelasta perinpohjin tyhjiin kaluttua juonta.
No, päätin hetkeksi herätä sarjakuvista rakentamastani pesästä ja lukea jotain ns. "oikeaa", jota kehtaa vaikka vinkatakin. Martin on hyvä kirjailija, vahva tekijä. Olen lukenut Tulen ja jään laulusta kaksi ensimmäistä osaa (englanniksi), joten tiesin vähän, mitä odottaa. Jäälohikäärme on selvästikin nuoremmalle yleisölle tarkoitettu. Kirjassa on runsas kuvitus ja vain muutamia kokonaisia aukeamia tekstiä. Fantasiamaailmoista innostuneille, lukemista vasta aloitteleville tai jo jonkin verran osaaville, tässä on oikein loistava seikkailutarina. Sanottakoot nyt kuitenkin sen verran, että Martinille ominaiseen tyyliin kuolemaltakaan ei ihan onnistuta välttymään.
Päähenkilö on pikkuinen tyttö, Adara, joka on syntynyt keskellä kylmintä talvea. Hänen äitinsä menehtyi synnytyksessä ja Adaraa pääsi pakkanen puraisemaan niin, ettei kylmyys haittaa häntä kuten muita ihmisiä. Adara tutustuu jäälohikäärmeeseen, myyttiseen olentoon, joka ilmestyy taivaalle vain kaikkein tiukimpien pakkasten aikaan. Maailmassa soditaan, ja Adara perheineen uhkaa jäädä sodan - ja sodassa lentävien, tulta syöksevien mutta kylmänarkojen lohikäärmeiden - jalkoihin.
Ihan pienenpienille lapsille en tätä suosittelisi, mutta 3.-6. luokkalaisille kylläkin.
Kurjaa, että lukujumi vaivaa. Olen todella tykännyt blogistasi, ja minusta juttusi ovat olleet persoonallisia ja kivoja lukea. Toivottavasti luku- ja bloggauskipinä iskee jälleen! Hyvää syksyn jatkoa sinulle <3.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi! <3 Yritys on ainakin kova. :)
PoistaJäälohikäärme on Martinin ainoa lapsille suunnattu teos. Olin iloinen, että se on vahva, eikä aliarvioi nuorta lukijaansa ja sopii siis erinomaisen hyvin aikuisillekin. Pidin myös tämän uuden painoksen kuvituksista. Luin kirjan joskus 8-9 vuotta sitten eka kerran ja useamman kerran sen jälkeenkin. Oli mukavaa, että se julkaistiin suomeksikin.
VastaaPoistaLukujumi tulee ja se menee :) Sillä välin käy ottamassa osaa Liebster Award haasteeseen täältä: http://lukucorneri.blogspot.fi/2016/08/liebster-award-vastasin-haasteeseen-ja.html
VastaaPoistaSaat 11 tiukkaa kyssäriä mietittäväksi :D