Kansi: Elizabeth H. Clark |
2015
ISBN 978-0-374-30046-3
294 s.
☆☆
Oma
Ostin tämän kirjan täysin kirjankansibingoa silmällä pitäen, sillä kannessa on punaista ja kahden tytön siluetit, joten tämän voisi laittaa kumpaan kohtaan tahansa. Lisäksi tämä on nuortenkirja ja se on vähän niin kuin meikäläisen juttu, joten! Joskus on myös hauskaa sukeltaa melko pitkälti sokkona uusiin kirjoihin ja katsoa, mitä siitä seuraa. Tästä ei seurannut kovin hyvää, kuten vähäisestä tähtimäärästä näkyy.
Teos kertoo identtisistä kaksosista, joista Maddy on koulunsa suosituin tyttö, menestyvä urheilussa muttei niinkään missään muissa oppiaineissa, ja Ella taas hiljainen mangaharrastaja ja taiteilija, joka nauttii opiskelusta ja jolla on tasan yksi kaveri. Maddy on taitava kieputtamaan muita sormensa ympäri, eikä Ella ole tässä mikään poikkeus. Kun sisko sitten soittaa 2.30 aamuyöllä tarvitsevansa kyytiä, Ella laskee kynän kädestään, lähettää keskeneräiset ennakkotehtävänsä taidekouluun ja lähtee kuuliaisesti noutamaan siskoaan. Kotimatkalla sisarukset joutuvat kuitenkin riitaan, jonka lopputuloksena heidän autonsa luisuu tieltä ja Maddy kuolee. Ella herää paria päivää myöhemmin sairaalasta vailla aavistusta siitä, kuka hän on ja kuka on tuo poika joka istuu hänen sänkynsä vieressä. Kaikki tuntuvat kuitenkin uskovan, että hän on Maddy ja ovat tavattoman iloisia siitä, että hän on selvinnyt. Kun Ella sitten saa muistonsa takaisin, hän päättää ryhtyä Maddyksi ja antaa siskolleen elämän, jonka mahdollisuuden on tältä riistänyt.
Toisaalta kyseessä on teos, jossa käsitellään hyviä aiheita kuten omaa identiteettiä ja sen rakentumista, sisarussuhdetta ja sen rajoja, perhedynamiikkaa surun keskellä, sellaisia asioita. Näitä asioita ei vain käsitellä mitenkään erityisen hyvin tai lukijan kannalta antoisasti. Kertomus on hyvinkin hormonihuuruinen, kiukkuinen teinidraama, sillä Ella kuvittelee, ettei kukaan kaipaa häntä vaan kaikki ovat vain tyytyväisiä siihen, että se olikin Maddy, joka kolarista selvisi hengissä. Tämänkaltaiseen ängstäilyyn menee iso osa kirjasta, eikä muille jutuille, kuten sille koukkuna käytetylle siskon teeskentelemiselle, jää kauheasti sivutilaa. Kirjassa on mukana myös oikeasti mielenkiintoisia sivuhahmoja, jotka valitettavasti jäävät Ellan tunnekuohujen jalkoihin. Eräskin pahana esitetty sivuhenkilö myös pysyy pahana, vaikka tilaa hahmokehitykselle ja empatian opettamiselle olisi tässäkin ollut. Kirjan opetus tuntuukin olevan, että jotkut vain nyt ovat läpeensä mätiä. Ei se kuulkaa niin mene.
Toisinaan sitä kaipaa vain jotakin viihdyttävää viihdettä, mutta tämä ei ole edes sitä. Vaikka kirjassa olisi ollut hyvää pohjaa käsitellä vaikeita asioita (siksihän tällaiseen kirjaan yleensä tartutaan), tässä ei kuitenkaan sitä tehty. Mitenkään viihteellinenkään tämä ei ole, sillä Ella on lähinnä turhauttava jatkuvine jankutuksineen. Jos kirjassa olisi ollut enemmän syvyyttä tai jos tämä olisi kirjoitettu humoristisemmin, tästä olisi voinut saada ihan hyvän. Tämmöisenään tämä ei kuitenkaan oikein kelpaa. Kaikkea sitä painetaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n