Takaikkuna - Pauliina Susi

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Tammi
2015
ISBN 978-951-31-8130-7
555 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale

Näin valokuvan kirjailijasta kirjansa kera ja rakastuin siltä silmäykseltä tämän kirjan kansitaiteeseen. Siis. Juuri näin se kuuluu tehdä! Sanna-Reeta Meilahti on tehnyt upeaa työtä kannen suunnittelun kanssa, kaikki kiitos siis hänelle. Kannen PCB:ia jäljittelevä, kiiltävä kuviointi ohjaa ajatukset jo alkuunsa oikeille urille, eikä naisen silhuettikaan juuri jätä arvailun varaa. Siis tästä kannesta näkee kirjasta jo kaiken olennaisen, eikä takakansitekstiä tarvita laisinkaan. Tunnustan, että nyt olen suorastaan pähkinöinä! :D Iik!

Mitä taasen tulee Pauliina Suden tekemään työhön kirjailijana, kiitettävää on sekin. En ole mikään suunnaton dekkareiden ystävä, enkä yleensä jaksa kiinnostua niiden ennalta-arvattavista ja toisiaan kopioivista kuvioista yhtään enempää kuin on ammattini kannalta pakollista. Suden dekkari sijoittuu kuitenkin sellaiseen maailmaan ja sellaisen aiheen ympärille, jota ymmärrän ja joka minua kiinnostaa. Vaikka Suden nörttiyttä ilmentämään valitsemat teemat ovatkin kenties niitä kaikkein valtavirtaisimpia (Star Wars ja Taru sormusten herrasta), täytyy tässä tehdä myönnytys suurta yleisöä kohtaan. Noista nyt ovat ainakin kaikki joskus kuulleet, jos ei mitään muuta. Takaikkuna piti mielenkiinnon yllä ihan viimeisille sivuille asti ja huokaisinpa jopa helpotuksesta kun viimeinen luku koitti.

Takaikkuna kertoo siis Leia Laineesta, joka toimii hankevaiheessa olevan ProMen-yhdistyksen toimitusjohtajana. ProMen edustaa ja tarjoaa tukea seksiriippuvaisille miehille, jotka pakonomaisesti ostavat seksiä prostituoiduilta. Tämä aiheuttaa totta kai närää suomalaisissa, mutta erityisesti vastavalitussa oikeusministerissä Tarmo Häkkilässä sekä ammattilaishakkerissa, joka kulkee vain nimellä Land-o. Kirjan alussa Tarmo seikkailee netissä ja kohtaa uhkean nuoren opiskelijattaren, mutta kohtaamisella ei olekaan onnellista loppua vastoin Tarmon odotuksia. Leia joutuu antamansa haastattelun myötä vainoamisen kohteeksi ja Land-o saa tehtävänannokseen selvittää sotkut.

Aivan erityisesti rakastin tässä kirjassa Land-oa. Hän kehittyy ihmisenä kirjassa todella paljon ja vaikka alkuun vihasin häntä ja hänen moraalittomuuttaan sekä hänen nörttiluolaansa, opin pitämään Land-osta kenties kaikkein eniten. Leia on tasaisen raivostuttavan saamaton pelkuri, mutta kukapa ei olisi, joutuessaan vainoajan kohteeksi. Leia saa osakseen kaikkea mahdollista kiusaa, niin pientä kuin vähän suurempaakin. Lisäksi kirjassa esiintyy Leian tytär Viivi, jonka käyttämä puhekieli on herttaisen todentuntuista. Kirosanat tosin puuttuvat, mutta suotakoon se hänelle, ei sellaista kukaan oikeasti jaksaisi lukeakaan. Suden luomat hahmot ovat kaikki enemmän tai vähemmän realistisia ja kirja tuntuukin hyvin todelliselta. Eniten se toki saa huolehtimaan omasta internet-turvallisuudestaan ja miettimään sitä, mitä kaikkea onkaan tullut jaetuksi vuosien varrella. Ei suositella vainoharhaisille! Takaikkuna vaatii rautaiset hermot lukijaltaan.