Winger - Andrew Smith

Kansi: Lucy Ruth Cummins

Simon & Schuster
2013
ISBN 978-1-4424-4492-8
438 s.
☆☆☆☆
Oma

En olisi varmasti koskaan tarttunut tähän kirjaan ilman jessethereaderin Youtube-kanavaa. Winger ei ole millään muotoa kirja, joka yleensä kiinnostaisi minua. Kannessa on poika, jonka naama on pahasti auki ja kirjaa koristavat (maallikon silmään) jalkapallofontit. Etukansi ei kuitenkaan kerro ihan koko tarinaa. Lopultakin olen iloinen, etten antanut ennakkoluulojen tulla tielle ja että oikeasti luin tämän. Winger ei ole välttämättä parhaista parhain kirja, mutta se on hauska ja sydäntäriipivä. Wingerissä on paljon kuvia (Winger itse piirtää sarjakuvia ja niitä nähdään kirjassa jonkin verran) eikä kirjassa pelätä leikkiä fonteilla. Kaikenkaikkiaan kirja on kuitenkin miellyttävä visuaalinen kokemus.

Winger sijoittuu Pine Mountain -nimiseen sisäoppilaitokseen jossakin päin Yhdysvaltoja. Winger eli Ryan Dean West on kirjan päähenkilö, vuosiluokallaan ainoa 14-vuotias, kun kaikki hänen ympärillään ovat 16-vuotiaita, hän pelaa rygbyä numerolla 11 ja on pohjattoman rakastunut parhaaseen ystäväänsä Annieen. Hän jää kiinni yrittäessään hakkeroida varastamaansa puhelinta niin, että voisi soittaa jäljittämättömän puhelun Annielle, ja hänet sijoitetaan tiukemmilla säännöillä varustettuun Opportunity Halliin, tai tuttavallisemmin O-Halliin. Hän saa huonekaverikseen Chasin, pojan rugbyjoukkueestaan, jota kaikki tuntuvat vihaavan.

Winger on harhaanjohtava kirja. Se ei kulje laisinkaan niin kuin lukija olettaisi (siis niinkin paljon lukeva lukija kuin meikäläinen, joskin mitä enemmän lukee, sitä enemmän olettaa asioita, ehkei pitäisi), vaan ottaa äkkikäänteen aina toiseen suuntaan. Toisaalta tälläinen pitää kirjan yllätyksellisenä eikä se muutu tylsäksi. Winger jää päähenkilönä aika ohueksi, hänen perheestään ei juuri puhuta eikä myöskään hänen taustoistaan. Mielenkiintoisemmiksi sen sijaan muodostuvat Annie ja Wingerin uusi paras ystävä Joey, joka on julkihomo. Vaikka Winger on todella itsekeskeinen hormonihirviö joka on kaiken lisäksi varustettu todella heikolla itsetunnolla, hänestä on kuitenkin sanottava sen verran, että hän ei karta Joeytä kuten monet muut koulun oppilaista, erityisesti pojista. Hän antaa Joeyn olla sellainen kuin tämä on sen kummemmin asiaa kyseenalaistamatta.

En voi sanoa tästä kirjasta juuri mitään pilaamatta lukukokemusta niille teistä, jotka tämän kenties haluavat lukea. Winger on täynnä huumoria (hyvää ja huonoa sellaista), piinaavia hetkiä kun kuvittelee, että tapahtuu yhtä mutta sitten tapahtuukin jotain aivan toista, sekä surua ja sydänsärkyä. En tiedä miten tästä kirjasta voi oikein toipua. Winger on paikoittain ärsyttävä, mutta lopulta todella yllättävä kirja. Jos uskoo pystyvänsä sietämään 14-vuotiaan pojan sielunmaailmaa ja jatkuvaa itsensä mollaamista, Winger on todella hyvä kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja periamerikkalaisesta homofobiasta. Sydämeni itkee verta vieläkin.