Vaimotesti - Graeme Simsion

The Rosie Project
Otava
Suom. Inka Parpola
2013
ISBN 978-951-1-28726-1
333 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Simsionin kirja vaikutti mielenkiintoiselta jo ilmestyessään. Tämä nyt vaan kuuluu siihen huttuosastoon - aivan erityisesti vielä aikuisten huttuosastoon - joka ei yleensä uppoa minuun kovin hyvin. Vaimotestin idea on kuitenkin aika reilusti poikkeava valtavirrasta ja siksi kai ylipäätään viimein otin ja luin tämän. Enkä pettynyt. Pakko muuten sanoa, kuinka ihanaa on välillä lukea suomeksikin. Englanninkieliset kirjat ovat halpoja ja sopivat suhteellisen pienipalkkaisen kirjastotädin budjettiin hyvin, mutta suomi, tuo kaunis kieli. Ah. <3

Vaimotesti kertoo siis genetiikan professorista Donista, joka on vähintäänkin outo. Alkuun oli vähän hankalaa sopeutua Donin äärimmäisen tieteelliseen ajattelutapaan, mutta kun ryhdyin ajattelemaan Donia ikään kuin Rillit huurussa -sarjan Sheldonina, häneen oli yhtäkkiä huomattavasti helpompi suhtautua. Kirjassa ei missään suoraan nimetä Donin kehityshäiriön astetta, mutta kuitenkin aika suoraan vihjataan, että päähenkilöllä on Aspergerin oireyhtymä, jonka vuoksi tämä käsittelee maailmaa ja sosiaalisia kanssakäymistilanteita niin kuin käsittelee. Don on rehellisesti ehkä yksi mielenkiintoisimpia huttukirjojen päähenkilöitä joihin olen törmännyt.

Don kehittelee lomakkeen, jonka avulla hän päättelee olevan mahdollista löytää täydellinen vaimoehdokas. Hän on juuri laittamassa suunnitelmaansa todenteolla täytäntöön, kun hänen elämäänsä astelee Rosie, nainen joka saisi Vaimotestistä hylätyn, ja oikein kunnolla saisikin. Erehdyksen vuoksi Don päätyy kuitenkin tarjoamaan Rosielle yhdet treffit, joiden jälkeen hän ei saa Rosieta mielestään, vaikkei itse sitä tajuakaan.

Don on valloittava tyyppi ja Vaimotesti käsittelee vaikeaa aihetta kevyin ottein. Donin elämää avataan kirjassa jonkin verran (ei niin paljon, että se kuitenkaan tulisi kirjan viihteellisyyden tielle, mikä on kenties hiukan väärä prioriteettijärjestys) eikä se ole kaunista katsottavaa. Don ei tiedä itsekään oman oireyhtymänsä tarkkaa kuvausta, mutta hän osaa elää sen kanssa. Muilla ihmisillä vain tuntuu olevan ongelmia hyväksyä Don sellaisena kuin tämä on ja ihmisten arkista julmuutta kuvaavat pätkät ovat aika sydäntärepivää luettavaa. Erilaisuuteen on todella vaikeaa suhtautua joskus "normaalisti", mutta meidän pitäisi yrittää kovemmin.