Käännöksiä - Jean Kwok

Kansi: Lisa Fyfe & Satu Kontinen

Girl in Translation
Bazar
2010
ISBN 978-952-5637-29-8
279 s.
☆☆☆
Kirjasto

Kwokin Käännöksiä osui käsiini töissä ja ajattelin, että tässä olisi mukava välipala nuortenkirjojen väliin. Kirjassa on kaunis kansi ja aihekin on koskettava, ja ihan syyllä oletin, että tässä ei nyt ainakaan olisi sitä ensirakkautta ja kaikkea ihanaa pusipusi-ihkutusta. No, on tässä vähän sitäkin, sanottakoon nyt sen verran. Se on helppo kuitenkin sulattaa, kun kyseessä on nuoren naisen kasvutarina.

Kimberly muuttaa 11-vuotiaana äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin äidin Paula-siskon avustuksella. Paula ja tämän mies Bob pyörittävät Chinatownissa vaatetehdasta, johon Kimberlyn äiti pääsee töihin. Lisäksi Paula-täti on järjestänyt Kimberlylle ja tämän äidille asunnon. Kaikki kuulostaa todella hyvältä, kunnes selviää, että tehtaassa tehdään usein 18 tuntisia päiviä ja maksetaan 1,5 senttiä yhdeltä viimeistellyltä hameelta. Kimberlyn äidillä ei ole varaa hankkia heidän kotiinsa yhtään mitään, sillä ennestäänkin vaatimattomasta palkasta viedään Paula-tädin toimesta rahaa laskujen, vuokran ja velkojen maksuun, jolloin rahaa jää todella vähän. Asuntokin on varsinainen murju. Toiselta puolelta puuttuvat ikkunalasit tyystin, joten Kimberly virittää äitinsä kanssa jätesäkin ikkunoihin pahinta tuulta vastaan. Heidän riesanaan ovat alituiseen torakat, hiiret ja rotat, paitsi talvella kun kylmyys ajaa ne koloihinsa.

Kimberly aloittaa koulun, mutta ensimmäinen päivä ei todellakaan suju hyvin. Opettaja ei tajua ollenkaan, että Kimberly ei osaa sanaakaan englantia vaan vaatii tältä samaa kuin muilta lapsilta. Kun Kimberly vilkaisee vierustoverinsa paperia tajutakseen, mistä ihmeestä pistokokeessa on kysymys, opettaja syyttää Kimberlyä lunttaamisesta. Kimberly joutuu luokkatovereidensa armottoman kiusaamisen kohteeksi, mutta löydettyään ystävän Annettesta, Kimberlyn elämä muuttuu jossain määrin helpommaksi.

Vaikka kirjan takakannessa puhutaan ravisuttavan kammottavan kamalan kipeästä kasvutarinasta, niin ei tämä kyllä nyt ihan niin hirveän kauhea ole. Kimberly on toki lapsityöläisenä tehtaassa, mutta hänen elämänsä ei ole kauheaa. Hänellä on äiti, joka rakastaa häntä, ystävä ja ihastuskin, komea Matt vaatetehtaalta. Loppua kohti hyvin omaelämäkertaisena alkanut kirja muuttuu varsin viihteelliseksi ja loppu on ihan suoraan jostain vähän vähemmän siirappisesta rakkausromaanista. Kimberlyn tarina on liiankin ihmeellinen voidakseen olla todentuntuinen. Toisaalta se on myös voimaannuttava tarina, sillä Kimberly nousee todella surkeista oloista yllättäviinkin korkeuksiin.