Anna and the French Kiss - Stephanie Perkins

Usborne
2010
ISBN 978-1-4095-7993-9
400 s.
☆☆☆☆
Oma

Tilasin tässä taannoin jossain mielenhäiriössä Stephanie Perkinsin kirjan Isla and the Happily Ever After, jonka istutin jonon jatkoksi kirjahyllyyn. Nyt olin aikeissa tarttua siihen, kun tajusin, että kyseessähän on kirjasarjan kolmas osa. Luin jostain, että aikaisempien osien päähenkilöt tekevät cameoita myöhemmissä kirjoissa, enkä halunnut missään nimessä spoilaantua, joten minun oli tilattava ensialkuun tämä, Anna and the French Kiss.

Annan isä on huono, mutta myyvä kirjailija, jolla on yhtäkkiä paljon rahaa, mutta melko vähän tyyliä. Hän haluaa kuitenkin ruveta kulturelliksi, ja mikäs sen parempi keino kuin lähettää tytär vuodeksi vaihtoon Ranskaan. Anna löytääkin itsensä pian Pariisista, yksin, vailla haisua kielestä tai mistään muustakaan. Onneksi hänen huonenaapurinsa Meredith saapuu lohduttamaan koti-ikävästä kärsivää Annaa ja ottaa tämän mukaan ystäväpiiriinsä, johon kuuluu Josh, Rashmi sekä Étienne St. Clair. Kun pojalla on noin erikoinen ja loppuun asti mietitty nimi, on selvää, että kyseessä on tarinan prinssi Hurmaava. Ongelmia kuvioon kuitenkin kuuluu, koska Anna on juuri ennen lähtöään suudellut komeaa, Toph-nimistä poikaa ja St. Clairilla on tyttöystävä Ellie, joka tosin käy toista astetta jossain kauempana eikä vietä aikaa porukassa.

Kemiat St. Clairin ja Annan välillä ovat alusta pitäen selvät niin heille itselleen kuin lukijallekin. Perkins on älynnyt hyvin jutun juonen kirjoittaessaan sarjaan kolme kirjaa, joissa jokaisessa on parrasvaloissa eri pariskunta, sillä tällaisissa romanssikirjoissahan kaikkein ihaninta on se kissa-hiirileikki, kun on ihastuttu, muttei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten sen nyt tuolle toiselle sanoisi. Tässä on myös vähän samaa tuntua kuin iltapäivädraamoissa - tahdottaisiin olla yhdessä, mutta este toisensa jälkeen ilmaantuu tielle (suurin osa näistäkin esteistä lienee väärinkäsityksiä) - ja samaa koukuttavuutta löytyy kirjastakin. Pelkäsin tähän tarttuessani, etten kertakaikkiaan pystyisi pääsemään sopivaan tunnelmaan ja saamaan tällaisesta kirjasta kiinni - en muista koska viimeksi olisin lukenut hömppää - mutta siinä kävikin täysin päinvastoin. En meinannut päästä kirjasta irti ja tarvoin tänään aamulla töihin viiden tunnin yöunilla, kiitos Annan ja St. Clairin.

Alunperin annoin tälle kirjalle kolme tähteä siksi, ettei tämä mielestäni tuonut hömppägenreen juuri mitään uutta. Asiaa pidempään mietittyäni lisäsin kuitenkin yhden tähden, koska tässä on muutakin kuin rakastumista. Hahmot on tehty huolella ja kaikilla on omat, aidontuntuiset (tai niin aidon kuin tällaisessa kirjassa nyt on ylipäätään mahdollista) ongelmansa. Toki yksityiskoulua käyvät rikkaat nuoret painivat vähän eri sarjassa ongelmineen kuin keskiverto nuortenkirjassa elävä kurjistunut nuori, mutta toisaalta on välillä helpottavaa lukea kirjaa, jossa arjen huolet eivät puske kokoajan pintaan. Näin kaamosmasennuksen kourissa on oikeasti helpottavaa upottautua kirjaan, jossa suurin huoli on se, että sillä ihanalla pojalla jolla on niin ihana hymy ja ihanat hiukset sattuukin jo olemaan tyttöystävä. Ihanaa ottaa tauko joskus omasta elämästä ja hukuttautua jonkun toisen masunpohjaa kutkuttavaan ensirakkauteen. <3