Sivut

1. syyskuuta 2014

No ja minä - Delphine de Vigan

Kansi: Anna Makkonen
No et moi
WSOY
Suom. Kira Poutanen
2012 (alkup. 2007)
ISBN 978-951-0-37965-3
233 s.
☆☆
Oma

Minulla ei ole aavistustakaan, miten No ja minä on putkahtanut tietoisuuteeni. Epäilisin, että toisen asteen lukudiplomipohdintojen lomassa, mutta varmuutta asiasta ei ole. Joka tapauksessa, kun isäntä viime lauantaina jätti minut lapsiparkkiin (tai saanaparkkiin, kuinka vain) kirjakauppaan siksi aikaa kun itse kävi parturissa ja eksyin löytöjä-hyllyn luo, tiesin, että peli oli perusteellisesti menetetty. Löin taannoin vetoa miehen kanssa siitä, että pystyisin olemaan ostamatta kirjoja kahden kuukauden ajan. Vaikuttaa helpolta, muttei todellakaan ole, kun houkutuksia putkahtelee juoka puolella. Ja kun hintaakin oli vain vaivaiset seitsemän euroa... 

Vakavasti puhuen, No ja minä on vaikea kirja arvioitavaksi.

No ja minä kertoo siis Lousta, poikkeuksellisen älykkäästä lukiolaistytöstä, joka on muita luokkakavereitaan rutkasti nuorempi hypittyään ensimmäisten luokkien yli, sekä Nosta, kodittomasta tytöstä, jonka Lou kohtaa kadulla ja päätyy ottamaan kotiinsa. Tarina kerrotaan Loun näkökulmasta, miten hänen matemaattinen ja utelias mielensä käsittelee maailmaa hänen ympärillään ja miltä 16-vuotiaiden luokkatovereiden touhu näyttää 14-vuotiaan, sosiaalisesti kömpelön tytön silmiin. Lou on lapsekas ja kyselee jatkuvasti kysymyksiä, mutta tuntee jatkuvasti kuuluvansa ulkopuolelle, ei koskaan kenenkään kanssa samaan ympyrään. Kunnes hän sitten tapaa Non. Lou inhoaa julkisesti puhumista, ja kun opettaja vaatii häneltä esitelmän aihetta, Lou putkauttaa suustaan, että aikoo pitää esitelmän kodittomista nuorista naisista. Hän aikoo haastatella yhtä heistä. Haastattelut johtavat tyttöjen lähentymiseen, mutta Lou ei ymmärrä täysin, millaista elämää No viettää.

No ja minä on kirjoitettu pitkin lausein ja maalailevin ottein. No ja Lou ovat kaksi täysin erilaista tyttöä täysin erilaisista maailmoista, mutta he onnistuvat silti löytämään yhteistä maata. Loun vanhemmat ovat hyvin kirjoitettuja hahmoja, joiden tuskaan voi aikuisen näkökulmasta samaistua ja joiden etäisyys tuntuu nuoresta varmasti tutulta. Vanhemmat eivät tahdo puhua kaikesta mitä heidän kattonsa alla tapahtuu. No ja minä on hieno kirja kodittomuudesta ja epärealististen odotusten kaatumisesta. Siinä puhutaan ihmisluonnosta, mukavuudenhalusta, luottamuksesta, ystävyyydestä ja pettymyksistä. Onpa siinä vähän rakkauttakin, jonka oletin kaatuvan heti alkuunsa tai viimeistään kirjan keskivaiheilla.

6 kommenttia:

  1. Tämä on jostain syystä roikkunut pitkään lukulistallani, mutta käsiini kirja ei ole vielä päätynyt. Kovin kiinnostavalta aihe vaikuttaa, joten en ainakaan säntää tätä listastani poistamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa vähän yllätyin tästä kirjasta. En olettanut, että kodittomuudesta kertova kirja voisi olla ihan näin syvä kokemus kuin miksi No ja minä osoittautui. Tähän on hyvä peilailla omia asenteitaan.

      Poista
  2. Olen lukenut kyseisen kirjan kahdesti, ja tekstisi ansiosta minun alkoi tehdä mieli lukea se kolmanteen kertaan:) No ja minä antaa kyllä aina ajattelemisen aihetta kauan lukemisen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, olen mietiskellyt tätä kirjaa pitkin päivää ja seuraavan kirjan aloittaminen on tuntunut vaikealta. Kyllä tämä tästä, mutta teki kyllä vaikutuksen, tämä. Ja ihanaa, että inspiroiduit! No ja minä onkin sellainen kirja, jolla varmasti on uutta annettavaa jokaiselle lukukerralle.

      Poista
  3. Tätä kirjaa suosittelen :)

    VastaaPoista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n