Varistyttö - Erik Axel Sund

Kråkflickan
Otava
Suom. Kari Koski
2014
ISBN 978-951-1-27183-3
415 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale

Varistyttö pisti silmään kantensa vuoksi Otavan muutoin aika pehmoisen pyöreästä katalogista viime keväänä (puhumattakaan syötävän komeasta kirjailijakuvasta). Jostain syystä tartuin siihen vasta nyt, loman viimeisinä päivinä. Loppuun tämän luin tosin Peijaksen ensiavussa viillettyäni peukalon halki (juuri kun kirjassa oli jännät paikat, minulla on tapana yleensä paeta jonnekin, vessaan tai välipalan tekoon kun jännitys käy sietämättömäksi, tällä kertaa kohtalokseni koitui kovakuorinen auringonkukkasämpylä ja siitä tuloksena kuusi tikkiä). Onneksi olin käynyt ostamassa aiemmin päivällä toisen osan, sillä odotusaika - kuten varmaan tiedätte - voi joskus venyä yllättävän pitkäksi.

Varistyttö sijoittuu Ruotsiin ja kertoo rikoskomisario Jeanette Kihlbergistä sekä psykoterapeutti Sofia Zetterlundista. Metroaseman tuntumasta löytyy jätesäkissä poika, jonka alkuperää tai identiteettiä kukaan ei tiedä. Pian Jeanettelle selviää, ettei ketään myöskään juuri kiinnosta, vaikka lapsia alkaa löytymään useampiakin - nämä kun eivät ole ruotsalaisia, vaan laittomia maahanmuuttajia. Sofia puolestaan haluaisi keskittyä oikeisiin potilaisiin, Victoria Bergmaniin sekä Sierra Leonessa lapsisotilaana ollut Samuel Bai. Molemmilla vaikuttaisi olevan monipersoonahäiriö, jota Sofia pitää mielenkiintoisempana kuin muita potilaitaan, rikkaita ruotsalaisia jotka valittavat muka-ongelmistaan.

Jostain syystä ruotsalaiset dekkarit osuvat minun makuuni. Tykkäsin Stieg Larssonista ja seuraavat Lars Keplerit odottelevat lukemistaan ja nyt sitten vielä tämä. Tulin ymmärtäneeksi, että tämä kansi herättää joissakin lukijoissa vastenmielisyyttä, mutta minussa ei. En ole aiemmin törmännyt Carl Larssonin töihin eivätkä hänen kuvansa herätä minussa mitään tunteita, joten en osannut yhdistää ennen kuin joku tästä mainitsi. Kyllä dekkarissa täytyy olla häiriintynyt kansi, eihän se muuten viehätä.

Varistyttö on oikein vetävä ja alkuun vähän hämääväkin. Tekijä tosin paljastetaan kirjailijoiden toimesta jo aika varhain, ja sen jälkeen sai oikein pidätellä, ettei olisi lyönyt itseään kirjalla päähän kun tutkijoiden päätelmät kiertävät kehää. Loppuvaiheessa tosin ilmenee jotakin, joka tekee kehäpäätelmien seuraamisesta ihan mielekästä. Kauhistuttavahan Varistyttö on, kun puhutaan pedofiliasta ja insestistä, mutta kuten olen aiemminkin tainnut mainita, se tuntuu olevan ainoa aihe joka enää nykyisin kohahduttaa. Jos haluaa kirjallaan aiheuttaa shokkireaktion, siihen on sisällytettävä pedofiliaa ja/tai insestiä, mieluiten toki molempia. Mitään uutta Varistyttö ei siis siksi tuo kehiin. Monipersoonahäiriö on muuten mielestäni yksi ahdistavimpia psyykkisiä sairauksia ja tässäkin kirjassa käy hyvin ilmi miksi näin on.