Kunnes kerron totuuden - Julie Berry

All the truth that's in me
Tammi
Suom. Kaisa Kattelus
2013
ISBN 978-951-31-7668-6
288 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Täytyy tunnustaa, että huolimatta työkavereideni ihastuneista huokailuista, tämä kirja uhkasi kantensa vuoksi mennä minulta tyystin ohi. Olin ruokatauolla eräänä päivänä kun eräs työkavereistani tuli tiedustelemaan, olinko kuullut tällaisesta kirjasta. Hän ei muistanut kirjan nimeä, mutta kuvaili kyllä kannen tarkkaan. Kun hän sitten näytti minulle katalogista mitä kirjaa tarkoitti, tajusin, että olin ohittanut kirjan täysin vain siksi, ettei kansi miellyttänyt minua. Taitaa olla aika opetella antamaan mahdollisuus myös epäonnistuineille ulkoasuille, sillä tässä on yksi parhaita tänä vuonna suomennettuja nuortenkirjoja, joihin minulla on ollut ilo törmätä.

Kunnes kerron totuuden kertoo Judithista, joka ystävättärensä Lottien ohella katoaa. Vuotta myöhemmin hän ilmaantuu takaisin kylään, josta hän on kotoisin, mutta mykkänä. Hänen kielensä on leikattu irti, ja hänen äitinsä kieltää häntä puhumasta jottei häpeä olisi niin suuri, mutta vasta, kun on tehnyt kaikkensa salatakseen tyttärensä paluun kyläläisiltä. Judith on perheelleen taakka ja samalla kyläläisten mielestä kirottu tyttö. Häntä ei huomata ja jopa hänen lapsuusaikojensa rakkaus Lucas on menossa naimisiin toisen tytön, kaupungin kaunottaren Marian, kanssa. Judithin ei auta kuin seurata sivusta tapahtumien kulkua. Sota saapuu kuitenkin kyläläisten kynnykselle ja Judithin on uhrattava kaikki pelastaakseen kyläläiset ja eritoten Lucas. Maria ottaa myös asiakseen opettaa Judithin jälleen puhumaan oikein, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Kunnes kerron totuuden on mieletön jännäri, jossa vihjataan yhtä sun toista useampaan suuntaan, kuitenkaan paljastamatta mitään turhan aikaisin. Katsoin aikoinani japanilaisia ja etelä-korealaisia iltapäivädraamoja, joissa oli totta kai iltapäivädraamoille tyypillisiä henkeäsalpaavia koukkuja. Näiden sarjojen hyvä puoli oli siinä, ettei niitä venytetty loputtomiin kuten vaikka Emmerdalea ja Kaunareita, joten kaikki tapahtumankäänteet olivat aina katsojalle vakavia ja mahdollisesti lopullisia (jos jaksoja on vain 12 ja 9. jaksossa tapahtuu jotakin kamalaa ja odottamatonta, se on kuulkaa iso juttu!). Tämä kirja aiheutti samanlaista hengen salpautumista ja kauhua tulevasta, halua ottaa tauko ja karata hetkeksi kirjan parista. Harmi vain, ettei tätä todellakaan voinut laskea käsistään.

Kirja sijoittuu jonnekin menneeseen aikaan, johonkin maahan. Veikkaisin, että Yhdysvaltoihin, mutta varmaksi sitä en osaa sanoa eikä sitä kirjassa missään kohtaa mainita. Kyläläisten viholliset tunnetaan Vanhamaalaisina ja heillä on jo ruutia ja kivääreitä. He elävät hyvin tiukassa uskonnollisessa yhteisössä, jossa mies voi saada sakot, mikäli puhuttelee naista julkisesti pelkällä etunimellä. Naisia kuitenkin uskotaan tässä kirjassa, toisin kuin todellisissa uskonnollisissa yhteisöissä tuohon aikaan, jolloin miehen sana painoi rutkasti vaimoihmisten sanaa enemmän, jos vaimoja edes kuunneltiin. Miesten ajatukset ovat todella vanhanaikaisia, kuten "minusta vaiteliaisuus on vaimossa hyve". Silti, tykkäsin kirjasta todella paljon ja ahminkin sen näin lukupäivän alkajaisiksi. Nyt taidan napata seuraavan kirjan käteen ja jatkaa lukupäivää!