Seitsemännen pojan seitsemäs poika - Orson Scott Card

Kansi: Dennis Nolan

Seventh Son
Otava
Suom. Jaakko Kankaanpää
1997 (alkup. 1987)
ISBN 978-951-1-14612-2
284 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Ensimmäistä kertaa tällaistakin tapahtuu; Otavan kuvapankista ei löytynyt suomenkielisen version kansikuvaa. Samapa tuo, sama kuva siinäkin on, hiukan kenties tyylitellympänä. Listattuna ovat silti suomenkielisen kirjan tiedot, ihan vain sivuhuomautuksena.

Luin Seitsemännen pojan seitsemännen pojan joskus ennesaikaan pienenä, kenties yläasteikäisenä. Se teki silloin minuun vaikutuksen ja nyt kun luimme sitä uudestaan lukupiiriä varten, se teki uudelleen vaikutuksen. En yleensä palaa lapsuuden ja nuoruuden lempikirjojen pariin, koska silloin en ymmärtänyt maailmasta hölkäsen pöläystä enkä varmasti kirjallisuudestakaan. Luin jokin aika sitten Ender's Gamen joka oli Cardilta lähes tyylipuhdas suoritus, joten en epäillyt hetkeäkään, etteikö Alvin-sarja olisi edelleen mielestäni hyvä. Tartuin kirjaan siis tietyin ennakko-oletuksin ja muisteloin, joten ihan täysin objektiiviseksi tätä arviota ei voi kutsua.

Seitsemännen pojan seitsemäs poika kertoo siis Alvin Juniorista, pojasta, joka syntyy maailmaan kivun ja tuskan saattelemana. Joki vie mennessään hänen vanhimman veljensä, joka kuitenkin sinnittelee elämänreunassa kiinni niin kauan, että Alvin on syntyessään veljeksistä seitsemäs. Näin ollen hänestä povataan voimiltaan mahtavaa miestä ja kaikilla on häntä kohtaan suuret odotukset. Kaikki eivät kuitenkaan ole iloisia pojan syntymästä, se käy hyvin pian selväksi Alvinin perheelle. Poikaa tuntuvat kohtaavan onnettomuuden mihin ikinä tämä kääntyykään, mutta kuin ihmeen kaupalla hän selviää hankaluuksista naarmuitta.

Pidän fantasiakirjoissa kaikesta pienestä sälästä ja siitä, kuinka vapautuneesti niissä kulutetaan aikaa. Kirja, jota aloitin lukemaan piakkoin tämän jälkeen, on täysin päinvastainen. Siinä päähenkilö laskee alaspäin 23:sta päivästä ja koko tarina on ahdettu niihin raameihin. Alvinin ensimmäisessä kirjassa seurataan pojan varttumista ja samalla kylän kasvua hänen ympärilleen. Pikkuhiljaa kylä kasvaa ja vaurastuu, uusia ihmisiä saapuu paikkakunnalle ja Alvin rakentaa asioita, pieniä ja isoja, tärkeitä ja tarpeettomia, pitääkseen loitolla näkökenttänsä laidalla häilyvän väreilevän ilman, jolle hän ei keksi nimeä. Hän tietää vain, että aina sen nähdessään hänen on pakko rakentaa jotain, ja niin hän sitten tekee.

Kirja käsittelee myös Yhdysvaltojen muodostumisen aikaa, uudisasuttajien elämää ja vaikeuksia, intiaaneja ja näiden suhtautumista valkoiseen valloittajaan, kaikki aiheita jotka kiinnostavat minua suuresti. Mikään murhan ja sodantäyteinen kirja tämä ei ole ja taikavoimatkin ammentavat keinonsa kansanperinteestä, joka pelottaa muun muassa paikkakunnalle asettunutta pastoria. Pidin Alvinin ensimmäisestä kirjasta valtavasti, mutta osa siitä johtuu aivan epäilyksettä nostalgiasta. Suosittelen silti lukemaan tämän, mikäli hiukan rauhallisempi, tarinavetoisempi ja mystisempi fantasia kiinnostaa.