 |
| Kansi: Timo Porthan |
2012
ISBN 978-952-260-081-3
175 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Minä en ymmärrä runoa. En osaa runoa, enkä tahdo osata runoa. Olen aina inhonnut runoja, runotyttöjä, runopoikia, runon tulkintaa ja kaikkea muutakin mikä mitenkään edes etäisesti liittyy runoihin. Minusta on typerää kirjoittaa teksti jolla haluaa sanoa jotain, mutta piilottaa sanoma niin, että se erikseen vaatii tulkintaa ja on täysin lukijasta kiinni, meneekö sanoma perille vai ei. Kannatan suoraan puhumista ja tärkeiden asioiden sanomista niin, että viesti kulkee vintille saakka. Nyt olen kuitenkin työssäni joutunut sellaiseen tilanteeseen, että minun oli pakko lukea runoja.
Kaiveltuani internetin syövereitä käsiini etsiytyi tämä, metronoranssi pehmeäkantinen teos. Kansi vaikutti kaikkiin niihin kukkakantisiin ällöttäviin "olet ihana, rakastan sinua" -runokokoelmiin verrattuna nykyaikaiselta ja vetävältä. Metronoranssilla huomioni on napattu ennenkin. Kun enkeli myöhästyy Metrosta onkin draamarunoelma, eli tässä on joku juoni ja järki, toisin kuin runoissa yleensä. Ja se juoni on hyvä, vahva ja kantaa läpi koko teoksen.
Kun enkeli myöhästyy Metrosta kertoo Aavan tarinan. Aava viettää villiä nuoruuttaan ystävänsä Aarteen kanssa, joka on homo. He varastavat ja vetävät viinaa, molempien kodeissa on oma tarjottimellisensa ongelmia, joista syrjäytymisvaarassa olevat nuoret eivät tahdo tietää mitään mutteivät voi estää vanhempien vaikeuksia vuotamasta omaankin elämäänsä. Aava tahtoo olla hurja, sellainen jota ihaillaan, ei sellainen jota haukutaan huoraksi. Elämä vie kuitenkin tyttöä mennessään ja pian Aava huomaa Aarteen karanneen maailmalle interreilaamaan ilman häntä. Sitten syntyy Vuokko. Aava yrittää ja tekee parhaansa, mutta ratkeaa, sammuu metroon ja menettää Vuokon huoltajuuden.
Tässäpä runoteos niille, jotka eivät tykkää runoista, jotka eivät voi kertakaikkiaan sietää runoja. Itse suhtauduin näihin runoihin laulunsanoina, koska sellainen ajatus teki tämän lukemisesta minulle helpompaa. Aavan tarina on tositarina. Tällaisia nuoria oikeasti on ja raaka tarina ristiaallokossa heittelehtivästä Aavasta ajaa kyllä pointin tehokkaasti perille. Tykkäsin, tämän tarinan olisin voinut lukea romaaninakin.
Tämähän täytyy lisätä muistilistalle. Aina joskus tulee vastaan kysymys, mitä runokokoelmaa tarjota luettavaksi hänelle, joka ei ymmärrä runoja. Tätä voi tarjota vastaukseksi. :)
VastaaPoistaTämä sopii tosiaan sellaisille, jotka eivät niin runoista perusta. Täytyy itsekin tunnustaa, että todella pitkin hampain tartuin tähän, ei olisi tehnyt mieli yhtään lukea runoja. :D Vaan hyvinhän siinä sitten kävi! <3
PoistaNyt oli kyllä niin hyvä myyntipuhe, että jos samainen metronoranssi nappaa minunkin huomioni, aion antaa tälle tilaisuuden. T: toinen, joka ei myöskään lue runoja
VastaaPoistaMikähän niissä runoissa on, kun ne tuntuvat jakavan porukkaa aika voimakkaasti. :o
PoistaAh, kirja minulle! Olen mukana ruokahaasteessa, mutta ei vielä postauksia... paria kokoelmaa olen kokeillut, mutta palautin kirjastoon kun en tajunnut niistä mitään. Draamarunous kuulostaa lupaavalta. :)
VastaaPoista