Minä ja Muro - Mari Kujanpää

Kuvitus: Aino-Maija Metsola

Otava
2009
ISBN 978-951-1-23418-0
207 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

"- No, Heta sanoi. - Saanko minä halauksen kiitokseksi?
- Mitä se halaus on? kysyin.
Heta oli hiljaa.
- Onko se sellaista kuin kituminen ja kanteleminen, että kaikkien pitäisi se tietää? kysyin, kun Heta oli vieläkin hiljaa."

Minä ja Muro kertoo Lauha-nimisestä tytöstä, jonka paras kaveri on Muro-karhu. Hänellä on äiti ja isä, sekä pikkuveli Pauli, joka meinasi kuolla pienenä, ja josta kaikki siksi tykkäävät enemmän. Lauhalla ei ole koulussa kavereita ja häntä kiusataan, mutta opettajan mielestä se on Lauhan oma syy, kun Lauha on välillä muille epäystävällinen. Onneksi kouluun tulee työharjoitteluun Heta, joka on ihan erilainen kuin muut, kuuntelee mitä Lauha sanoo, eikä ikinä hauku Lauhan tekemisiä ja puhuu paljon niin että Lauhan ei tarvitse.

Minä ja Muro on todella, todella hyvä kirja. Se on kirjoitettu Lauhan näkökulmasta, ja käy pian selväksi että Lauha ei tiedä juurikaan sanoja, koska kukaan ei puhu hänelle kotona, eikä hänellä ole kavereita. Hänen äitinsä kaikki huomio menee pikkuveljen touhuihin, eikä aikaa jää Lauhalle, jopa niin, että kun Lauhalla on koulussa uimapäivä, äiti unohtaa pakata Lauhalle uimapuvun mukaan. Eikä kukaan edes halua olla Lauhan pari parijonossa.

Muro ymmärtää Lauhaa, koska sekin on surullinen. Se ei hymyile niin kuin muut nallet, vaan sillä on pieni mutrusuu, ja se ymmärtää Lauhan murheita. Pienen ihmisen näkökulmasta kuvattu kirja kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä, kun aikuiset ovat liian kiireisiä ehtiäkseen tai viitsiäkseen puuttua asioihin. Lauhan opettaja on loistava esimerkki siitä, kun ei tahdota ongelmia olevan, joten ei myönnetä niiden olemassaoloa ja tadaa, eihän niitä koskaan ole ollutkaan! Tällaisia opettajia on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan, mutta toivottavasti tällaisten kirjojen kautta yhä useampi tajuaa, ettei koulukiusaamista voi ohittaa olankohautuksella.