Vihan liekit (Osa 2) - Suzanne Collins

“Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että tämän käytös pelissä yllytti ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän kihlautumisensa vielä pelastaa tilanteen?”

Vihan liekit jatkaa siitä, mihin Nälkäpelin ensimmäinen osa päättyy. Se ei ole samanlainen vahvoja tunteita herättävä teos, mutta se kuljettaa juonta tehokkaasti eteenpäin ja valmistelee sarjaa huikeaan päätökseen. Vihan liekit alkaa hiukan hitaanlaisesti, mutta tempaa lukijansa jälleen pyörteisiinsä sopivilla annoksilla pukuloistoa, ihmisoikeuksien polkemista ja Capitolin jäynyyksiä. Jokainen sivunkääntö paljastaa uusia ihanuuksia tai hirveyksiä, jotka pitävät lukijan otteessaan.

Katnissin sisäinen taistelu kahden miehen välillä ja hiljainen, muilta vyöhykkeiltä piilotettu kansannousu ovat kirjassa elementtejä, joita todella tekee mieli seurata. Loppuvaiheessa tulee hetkiä jolloin tekee mieli huutaa Katnissille, että “etkö nyt jo tajua?!”, mutta näidenkin tunteita nostattavien hetkien välissä on huumoria ja surua, erilaisia hahmoja jotka erottuvat toisistaan paitsi ulkonäöltään (jotkut ovat todella poikkeavia), myös luonteenlaadultaan.

En malta odottaa, että pääsen käsiksi sarjan kolmanteen ja viimeiseen osaan, joka takuulla salpaa hengityksen ja saa kämmenet hikoamaan jännityksestä!

☆☆☆☆