Candide - Voltaire

Tammi
1998 (Alkup. 1759)
ISBN 978-951-31-1215-2
134 s.
☆☆
Kirjasto

“Suuri valistusfilosofi Voltaire kirjoitti ikivihreän satiirisen romaaninsa Candide kypsinä vuosinaan, jolloin hänen oma näkemyksensä eämästä oli jo kiteytynyt. Romaanin vilpitön ja naiivi sankari harhailee ympäri maailmaa aina Amerikkaa ja Eldoradon kultamaata myöten ja kohtaa matkoillaan kaiken pahan, mikä siihen aikaan ihmistä saattoi kohdata. Hänen sinisilmäinen optimisminsa ei silti ota murentuakseen, vaan muuttuu uskoksi työn siunauksellisuuteen.”

Luin tämän kirjan osana koulutehtävää, johon liittyy myös lukupäiväkirjan pitäminen. Meidän tulee lukea kolme kirjaa eri aikakausilta, ja Voltairen kirja oli listan vuosisatojen alkupäästä. En ole koskaan lämmennyt filosofeille, filosofialle enkä millekään siihen liittyvälle, joten Voltairen selättäminen oli aika iso haaste, niin helppolukuinen kuin Candide onkin. Loppua kohti osasin jo suhtautua kirjaan hiukan paremmin, ja niin sen lukeminenkin kävi helpommaksi.

Candide on peruspositiivinen, tai sellaiseksi Panglossin aivopesemä, eikä häntä tunnu mikään lannistavan. Kirjassa hänen ystäviään, palvelijoitaan ja muita kohtaamiaan ihmisiä kuolee sankoin joukoin, hänet ryöstetään useita kymmeniä kertoja, hän jakaa rahaa sitä (mukamas) enemmän tarvitseville ja kaiken aikaa hän jahtaa elämänsä rakkautta, lihavaa paronitarta ympäri maailmaa. Voltaire ei epäröi tappaa ihmisiä, jotka eivät enää ole juonen kannalta oleellisia, eikä hän myöskään epäröi tuoda heitä takaisin henkiin mikäli sitten sattuukin heitä tarvitsemaan.

Kirja on pinnallisesti kirjoitettu, eikä siinä todellakaan tuhlata aikaa epäolennaiseen - tai edes olennaiseen - tapahtumapaikkojen kuvailuun, henkilökuviin tai ajatuksen juoksun kerrontaan. Voltaire menee suoraan asiaan ja kertoo vain sen, mikä lukijan todella täytyy tietää ymmärtääkseen tekstistä edes jotain. Candide on hauska kirja, lähinnä tahattoman tilannekomiikan kautta. Henkilöt ovat melko mustavalkoisia, joko elämäänsä todella kyllästyneitä, tai sitten Candiden tapaisia hölmöjä, joita ei mikään takaisku haittaa.

Vaikka Candide on hahmona raivostuttava, edestakaisin soutava ja kaikin puolin muutenkin ärsyttävä, on hänen seikkailujaan silti hauska lukea, pääasiallisesti hänen kohtaamiensa ihmisten ja näiden kohtaloiden vuoksi. Kirjan loppuratkaisu jättää hyvän mielen, vaikka se aika mitäänsanomaton onkin, ja jos ei muuta, niin korkean työmoraalin.