2. elokuuta 2017

The Knife of Never Letting Go - Patrick Ness

Candlewick Press
2008
ISBN 978-0-7636-7618-6
512 s.

Oma

Tämän kirjan lukeminen vei minulta ikuisuuden. Goodreadsin tietojen mukaan olen aloittanut kirjan joskus 2016 vuoden tammikuussa. Muista raahanneeni kirjan mukanani Hollannin matkalle ja takaisin, enkä tainnut edetä kuin muutaman kymmentä sivua tuon reissun aikana. Hitaan etenemisen aiheutti epäilemättä kirjan todella erikoinen konsepti; nuori Todd asuu maailmassa, jossa jokaisen miehen ajatukset kuuluvat heidän päänsä ulkopuolelle. Yleisesti tämä ilmiö tunnetaan vain Äänenä, ja se on alati läsnä Toddin elämässä. Aikuisten, sotaa kokeneiden miesten Ääni ei ole aina ihan kaunista kuultavaa.

Prentisstown on paikka, jossa asuu pelkästään miehiä. Todd on heistä kaikkein nuorin, 13-vuotias, ja lain mukaan hänestä tulee mies päivänä, jona hän täyttää 14. Kerrotaan tarinoita hirvittävästä sodasta planeetan alkuperäisväestön, Spacklejen kanssa, jossa kaikki naiset kuolivat. Yksi näistä naisista oli Toddin äiti, jota poika kaipaa. Toddilla on seuranaan koira, Manchee, joka on maailman suloisin ja samalla ehkä ärsyttävin otus.

The first thing you find out when yer dog learns to talk is that dogs don't got nothing much to say. About anything.

"Need a poo, Todd."
"Shut up, Manchee."
"Poo. Poo, Todd."
"I said shut it."

Äänen lisäksi kirjassa kertojana on nuori Todd, jonka tietämys sanojen kirjoitusasusta ei ole aina ihan selvä. Kirjassa on todella paljon tarkoituksella väärin kirjoitettuja sanoja, joilla tuodaan ilmi Toddin lukutaidottomuutta ja omaa ääntä. Kirjaan sisäänpääseminen oli siksi minulle hankalaa, mutta loppua kohden lukeminen alkoi jo sujumaan.

Kirja alkaa siitä, kun Todd lähetetään soille hakemaan suo-omenoita. Soilla hän törmää ensin kummalliseen aukkoon Äänessä, ja tajuaa kyseessä olevan tytön. Tyttö jo itsessään on jotakin todella erikoista, mutta tämä tyttö aivan selvästi ei ole tältä planeetalta kotoisin, vaikka ihminen onkin. Seuraavaksi Todd törmää Spackleen, joiden on kauan aikaa sitten kuviteltu häipyneen alueelta. Pian käy ilmi, etteivät Spacklet todellakaan ole hävinneet mihinkään, ja että tyttö - Viola - on merkki jostakin suuresta. Todd, Manchee ja Viola joutuvat pakenemaan henkensä edestä, kun Prentisstownin pormestari saa tietää tytöstä ja haluaa tämän itselleen.

Lukuunottamatta erikoista ja hiukan hankalaakin kieltä, The Knife of Never Letting Go on todella tymäkkä aloitus Chaos Walking -sarjalle.

2 kommenttia:

  1. Minulla tämä taisi jäädä aika loppupuolella kesken, en jotenkin saanut koskaan kunnolla keskityttyä tarinaan juuri tuon kirjoitustavan takia. Sen jälkeen en ole myöskään juuri haikaillut tämän uudelleen aloittamista, mutta nyt kiinnostukseni kyllä hieman heräsikin. Ehkäpä vielä joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä suosittelen yrittämään vielä. Kirjoitustyyli on todella omaperäinen, mutta varsinkin sarjan edetessä päästään käsittelemään tosi hienoja teemoja ja toisessa osassa myös tuo Ääni-homma helpottaa. Tämä on sarjana tosi loistava, mutta tosiaan tuntuu, ettei Ness ihan itsekään tiennyt, missä kulkee hyvä tasapaino kielellä leikkimisessä. Tsemppiä, jos päätät kokeilla tämän lukemista uudelleen! <3

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n