Winter - Marissa Meyer

Feiwel and Friends
2015
ISBN 978-0-312-64298-3
827 s.
☆☆☆☆☆
Oma
Cinder
Scarlet
Cress

Luettuani Cressin viime keväänä, siirryin oitin ennakkotilaamaan seuraavan osan. Winter on Lunar Chroniclesien päätösosa, se vihoviimeinen kirja, jossa kaikki salaisuudet selviävät ja sankarittaret saavat sankarinsa - tai sitten eivät, sitähän minä en teille kerro. Koska kyseessä on sarjan neljäs osa, suosittelisin niitä teistä jotka eivät aiempia osia ole lukeneet (missä ihmeessä olette oikein olleet, hopihopi lukemaan siitä) pysymään tästä arviosta kaukana, sillä spoilereilta tuskin vältytään.

Winterin päähenkilö on, kuten kannen perusteellakin saattaa jo arvata, Winter. Winterin tarina perustuu löyhälti Lumikkiin, mutta kenties tylsimmästä prinsessasadusta ikinä on saatu jotakin aivan uutta ja ihmeellistä. Meyer tekee jälleen taikojaan perinteisten satujen parissa ja sinkoaa ne uusiin sfääreihin. Neljännessä osassa jännitys tiivistyy käsinkosketeltavaksi. Cinder on saanut tietää olevansa mitä suurimmalla todennäköisyydellä prinsessa Selene, Lunan kadoksissa oleva oikea kuningatar. Ystävineen hän päättää sysätä Lunan nykyisen julman ja verenhimoisen kuningattaren Levanan valtaistuimeltaan. Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunnitelmassa sanotaan, joten reilun kahdeksansadan sivun ajan teos tarjoilee suurissa määrin verta, väkivaltaa, epätoivoa ja sortoa, sekä pienen pikkuruisia pilkahduksia toivosta ja paremmasta tulevaisuudesta.

Odotin kauhulla tätä osaa ja tämän lukemista. Pidin kaikista aiemmista osista niin paljon, että pelkäsin tämän olevan kohdallani totaalinen floppi. Viimeiset osat herättävät aina vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen, joten olin todella onnellinen huomatessani, ettei Meyerin ote todellakaan lipsunut tässä viimeisessäkään osassa. Winterissä päästään vihdoinkin todenteolla Lunan pinnalle ja sen pääkaupunkiin Artemisiaan, jonka kuvailussa Meyer tekee mestarillista työtä. Joissain kohdin Artemisia tosin muistutti tätä peikkoa etäisesti Nälkäpeleistä (hehkuva pääkaupunki, raskasta, ruumiillista työtä tekevät ulkosektorit), mutta yleisesti ottaen Artemisia onnistuu olemaan melko omaperäinen paikka. Oma lukunsa ovat toki Lunan asukkaat, joiden jako hyviksiin (ulkosektorit) ja pahiksiin (korruptoitunut rikas väki) oli hiukan ennalta-arvattava ja väkinäinen.

Winter puolestaan on henkilönä mieletön. Hän kieltäytyy käyttämästä voimiaan mielenhallintaan ja on sen seurauksena sekoamassa päästään. Hänen viereltään löytyy alati vartija, hänen lapsuudenystävänsä Jacin, joka on ihana, komea, kiltti ja voimakas, tietenkin. Winter on kirjoitettu todella hyvin ja jotkin hänen näyistään tuntuivat todella ahdistavilta. Winter on ehkäpä Cinderin jälkeen suosikkini näistä hahmoista.

Kaikenkaikkiaan kyseessä on huikea päätös huikealle sarjalle. Tilasinpa aikani kuluksi myös Fairestin, väliosan, joka kertoo Levanan tarinan. Harvemmin pahis on kirjoitettu niin hyvin, että hänestäkin mielii lukea lisää!