To All the Boys I've Loved Before - Jenny Han

Simon & Schuster
2014
ISBN 978-1-4424-2670-2
355 s.
☆☆☆☆
Oma

Nyt se on testattu; Jenny Han on täydellistä luettavaa lukujumiselle. Tarpeeksi kevyttä, tarpeeksi koukuttavaa, tarpeeksi tunteellista, mutta hyvällä, ei liian raskaalla tavalla. Suosittelen, jos lukemisen kanssa takkuaa!

Törmäsin Jenny Haniin ensimmäistä kertaa lukiessani rakkausnovellikokoelmaa, jonka kirjoittamiseen myös esimerkiksi Rainbow Rowell on osallistunut. Kyseinen novellikokoelma sijoittuu jouluun ja talveen, mutta talvi ehti loppua kesken viimeksi ennen kuin sain kirjan luettua. Silti, Jenny Han oli yksi novellisteista, jonka töitä halusin ehdottomasti lukea lisää. Tilasinkin tämän kirjasarjan toisen osan vahingossa ensiksi, joten sarjan aloitus viivästyi. Nyt kuitenkin luin tämän.

Jenny Hanin kirjoja on kehuttu esimerkiksi niissä kuvatuista perhesuhteista ja niiden kevyestä, iloisesta tunnelmasta. Näin kyllä onkin. Han on todella hyvä rakentamaan ilmapiiriä ja tunnelmaa, mikä tekikin tästä kirjasta yhden parhaimmista nuortenkirjoista mitä olen toviin lukenut. Olin jatkuvasti niin tarinan lumoissa kirjaa lukiessani, etten edes hämääntynyt kikatellessani ääneen julkisissa liikennevälineissä. Aiheuttipa eräs kirjan loppupuolella sattunut tapahtuma ihastuneen huudahduksenkin, joka sai isännän säpsähtämään irti omista puuhistaan. Mitä taas tulee perhesuhteisiin, niistä en osaa juuri mitään sanoa. Tämä kirja keskittyy hyvin tiiviisti sisarussuhteiden ympärille ja ainoana lapsena en niistä osaa sanoa juuta tai jaata. Silti jopa tällainen ainokainen saa tästä kirjasta kyllä varsin pehmoisen kuvan kolmen tyttären muodostamasta sisarusparvesta.

Kirja kertoo siis Lara Jeanista, joka on ollut rakastunut elämänsä aikana viisi kertaa. Jokaiselle pojalle hän on kirjoittanut huolella rakkauskirjeen, joka on samalla ollut jäähyväinen. Hän on pakannut kirjeet kirjekuoriin, laittanut niihin nimet ja osoitteet päälle ja piilottanut ne sitten äidiltään saamaansa hatturasiaan. Hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että joku voisi joskus vahingossa lähettää ne, mutta kun niin käy, Lara Jeanin elämä menee täysin sekaisin. Yksi kirjeiden vastaanottajista on nimittäin Lara Jeanin isosiskon poikaystävä, toinen taas koulun kuningattaren ex-poikaystävä.

Pidin siitä, ettei Han ole kirjoittanut tai edes pyrkinyt kirjoittamaan hahmojaan täydellisiksi. Kaikilla on omat vikansa, osa niistä melko suuriakin, mutta kirjassa nousee isoon osaan toisten hyväksyminen, ymmärtäminen ja anteeksi antaminen. Kirjassa ei selitellä hirveästi miksi joku tekee niin kuin tekee, vaan lukijan pääteltäväksi jää aika paljon. Itse pidin tästä, sillä tosi usein varsinkin amerikkalaisessa kirjallisuudessa väännetään rautalangasta sellaisiakin asioita, jotka ovat oikeastaan itsestäänselvyyksiä. Ehkä joku tykkää siitä, että asiat esitetään valmiiksi paloiteltuina ja selkeässä järjestyksessä, mutta itse tylsistyn herkästi sellaisten kirjojen parissa.

Jotakin tämän kirjan koukuttavuudesta sanonee myös se, että minun oli vielä yhdentoista jälkeen noustava sängystä ja haettava se toinen osa heti luettavakseni.