Poika - Marja Björk

Kansi: Tommi Tukiainen & Ville Juurikkala

Like
2013
ISBN 978-952-01-0898-4
215 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Ilmestyessään, Poika aiheutti kohahduksen, jonka myös minä noteerasin. Tämä kirja on käynyt minulla lainassa useampaankin otteeseen, mutta jostain syystä olen aina palauttanut sen lukemattomana. En tiedä pelkäsinkö, että kyseessä olisi liian rankka lukukokemus - jos sellaista nyt voi ollakaan - vai mikä ihme piti minut lukemasta tätä. Lukupiirin vuoro vaihtui kuitenkin melko yllättäen, enkä ehtinyt juuri miettimään, minkä kirjan haluaisin meidän lukevan seuraavaksi. Tutkailin kirjavuoriani ja sitten tulin ajatelleeksi, että tässä olisi kenties jonkinlaista kaikupohjaa meille kaikille. Ei siksi siis, että olisimme kaikki transseksuaaleja, mutta ylipäätään Marionin elämä on sellainen, joka koskettaa jollain tasolla kaikkia. Valitsin siis tämän, tietämättä ollenkaan, mitä tuleman piti.

Voitte siis hyvin kuvitella yllätykseni, kun kaksi muuta lukupiiriläistä olivat lukeneet teoksen viikon sisään siitä, kun olin sen ilmoittanut. Yleensä meistä joku (useimmiten en minä, mutta joskus minäkin) viivyttelee ja laahaa perässä niin, että lukupiiritapaamiset venyvät kuukausien päähän toisistaan. Tällä kertaa minulle tuli kiire kirjan kanssa, joten otin tämän lauantaiaamun ratoksi junaan luettavaksi. Luin tätä ruokatauolla, kahvitauolla, kotimatkalla ja illalla viimeiset kymmenen sivua kotisohvalla. Se on Pojasta ainakin sanottava, että kyseessä on todella nopealukuinen, sutjakka teos. Poika kertoo siis Marionista, Makkesta, joka on syntynyt tytöksi, mutta tietää olevansa poika. Äiti ei tätä tahdo millään ymmärtää, vaan yrittää aika ajoin pakottaa Makken tytön rooliin, pistämällä tämän pukeutumaan mekkoihin julkisesti. Makken veli Aaronkaan ei ihan ymmärrä, mitä pikkusiskon elämässä on oikein meneillään, ja vaikka Aaron puolustaa Makkea ratkaisevissa tilanteissa, ei asian käsitteleminen silti ole veljelle helppoa.

Makken kertomus ilmeisesti perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin. Sen huomaa, sillä Björk on saanut teokseen hyvin inhimillisen sävyn. Makkeen on todella helppo samaistua, vaikkei transseksuaali olisikaan. Hänen elämänsä on hankalaa, ei pelkästään siksi, että tytön kehoon on sisällytetty pojan identiteetti, vaan siksi, että identiteetti ylipäätään on hukassa. Niinhän se on monilla teineillä. Toisaalta Poika herättää myös empatiaa, sillä Björkin kirjoitus auttaa pääsemään Makkea lähelle ja ymmärtämään ainakin tavallaan myös Makken äitiä. Vaikka kirja olisi voinut olla rankkakin, tällaisenaan se ei mielestäni ollut. Makkella on kyllä hankalaa, mutta hän selviytyy yllättävän hyvin eteensä asetetuista haasteista. Hän ei jää missään vaiheessa totaalisen yksin, eivätkä hänen läheisensä rupea inhoamaan häntä hänen poikkeavuutensa vuoksi. Poika on siis sinällään hirvittävän lohdullinen teos, muttei kovin realistinen siinä mielessä. Kuvittelisin, että eritoten Suomessa transseksuaalien asiat eivät useinkaan ole yhtä hyvin kuin Makkella, ja aikamoisiin ongelmiin Makkekin tässä joutuu.