Karisto
Suom. Leena Perttula
2015 (alkup. 2014)
ISBN 978-951-23-5923-3
266 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Kävin istumassa ihanaakin ihanampien kollegoideni kanssa lukudiplomikokouksessa, jossa maailman ihanin Helena kertoi lukeneensa tämän ja kehui kovin. Päätin, että ryhdistäytyisin ja lakkaisin nysväämästä, rupeaisin lukemaan työlukemisia enemmän. Suosittu päätyi siis lukulistalle. Tein kokouspäivänä siitä varauksen ja eilen sain sen käsiini. Nyt se on luettu ja tykkäsin! Haluan sanoa ensiksi kaksi asiaa: kirjan kansi on aivan todella mainio. Kaikki kunnia siitä Danielle Calottalle. Toisekseen hatun nosto Leena Perttulalle, joka on onnistunut säilyttämään Betty Cornellin lystikkään 50-luvun kirjoitustyylin. Se nousee isoksi osaksi kirjaa ja toi mukavasti tunnelmaa Bettyn kirjasta lainattuihin pätkiin.
Suosittu on siis 13-vuotiaan tytön omaelämäkerta ja kertoo hänen kasiluokalla toteuttamastaan sosiaalisesta kokeesta. Maya on sosiaalinen hylkiö ja suositummuusasteikolla siellä miinuksen puolella, vähän ennen sijaisopettajia. Hän saa isältään teoksen nimeltä Betty Cornellin opaskirja suosiota tavoitteleville teineille, joka ensi alkuun vaikuttaa hullunkuriselta, kunnes Mayan äiti ehdottaa, että Maya toteuttaisi kokeen, tottelisi kirjan ohjeita ja katsoisi, miten se hänen sosiaaliseen elämäänsä vaikuttaa. Maya päättää suostua - eihän hänellä mitään menetettävääkään ole. Hän ryhtyy noudattamaan kirjan ohjeita ja kirjoittaa kokemuksistaan päiväkirjaa, jonka editoitu versio Suosittu on.
Minusta kirja on hellyyttävä. Ensin toki nousevat karvat pystyyn; Miksei kelpaa sellaisena kuin on? Mutta Mayan kokemukset todella sulattavat sydämen. Hänellä on lähtötilanteessaan suunnilleen 2,5 kaveria, eikä kukaan tiedosta häntä millään tasolla. Hän noudattaa kirjan ohjeita aina yksi luku per yksi kuukausi, joten Suositun rakenne on selkeä ja hyvä. Hänen sosiaalinen kehityksensä ei lähdekään ihan niin rakettimaiseen nousuun kuin hän (ja kenties lukijakin) olisivat toivoneet, kunnes lopulta Maya pääsee siihen tärkeimpään osioon, nimittäin luonnetta ja käyttäytymistä käsittelevään osioon. Myönnettäköön, että kenties liikutuin ihan vähän kirjan loppupuolella.
Suositussa on myös sitä vintageviisautta, jota kannessakin luvataan. Betty Cornell on itse kirjoittanut kirjaan esipuheen ja osallistuu myös loppupuolella Mayan elämään ainakin jollain tavoin. Kirjassa on myös valokuvia matkan varrelta, jotka auttavat näkemään Mayassa tapahtuvan muutoksen selkeämmin. Toisaalta kirjasta puuttuu (ainakin lähestulkoon) tyystin romanssi, mikä oli mielestäni vähän mälsempi juttu, mutta kaikkia ei lykästä vielä 13-vuotiaina, ja Maya selvästi kuuluu tähän joukkoon. Kenties sitten myöhemmin. <3
Olen yllättynyt, jos tämä ei ole amerikkalainen. Missään muualla ei nuorelle ole niin tärkeää olla 'popular'.
VastaaPoistaKiva kansi!
Amerikkalainenpa hyvinkin! Maya asuu siis ihan Meksikon rajan tuntumassa ja koulussa, jossa on säännöllisin väliajoin huumetarkastuksia ja turvahuoneisiin vetäytymisiä, kun Meksikon puolella käydään huumesotaa. Tässä oli aika hyvä katsaus amerikkalaiseen kouluelämään ja klikkeihin, jotka eivät kyllä Suomessa ole yhtä selkeitä (vaikka on niitä täälläkin). Erityisen hupaisaa oli, että kaikki tuntuivat pitävän itseään "ihan tavallisina", mutta kaikki muut olivat kuitenkin "pelottavia". :D Maya rikkoo rajoja ihan huolella!
PoistaLainasin tämän tiistaina kirjastoautolta, kun kirjan idea kuulosti hauskalta. Mukava kuulla, että toteutus on onnistunut. Täytyykin raivata lukuaikaa tälle :)
VastaaPoistaOnhan niitä klikkejä suomalaisissakin kouluissa, mutta ehkä "kastijako" ei ole (vielä) ihan yhtä raju kuin miltä se kirjojen, elokuvien, tv-sarjojen ja uutisoinninkin perusteella amerikassa on. Tuntuu jotenkin hassulta tuo ajatus pakollisesta suosiosta. Itselle riitti se oma kaveriporukka ihan hyvin.
Olin koulussa aika samanlainen kuin Maya tässä, yksi oikea kaveri ja siinäpä oikeastaan se, mutta olin ihan tyytyväinen. Kuten Marjatta tuossa edellä sanoikin, ameriikoissa kenties suosion merkitys on vähän eri kuin Suomessa, meillä osataan tyytyä osaamme! :D
PoistaTätä kirjaa lukiessa vähän mietinkin, että kuinka paljon itseään on oltava valmis muuttamaan, että pääsee "suosituksi", ja mikä merkitys sillä sitten ylipäätään on. Maya sanoo olleensa hyvin sosiaalinen ja avoin lapsena, mutta sulkeutuneensa sisarensa kuoleman jälkeen, joten kenties Mayalla on ekstroverttiyden ainekset jo valmiina, mutta joku jo pienestä hyvin sisäänpäin kääntynyt ei olisi pystynyt samaan kuin Maya, kuten nyt vaikka Mayan paras kaveri Kenzie.
Mä sain luettua tämän muutama päivä sitten.Tykkäsin kyllä, kun jenkkinuortenkirjoista löytyy aina välillä tällaisia piristäviä poikkeuksia.
VastaaPoista