The Unbecoming of Mara Dyer - Michelle Hodkin

Kansi: Lucy Ruth Cummins

Simon & Schuster
2011
ISBN 978-1-4424-2176-9
456 s.
☆☆☆
Oma

Minulla on paha tapa tylsistyessäni istuutua koneen ääreen, kirjautua Goodreadsiin tai oikeastaan mille tahansa kirjoja esittelevälle sivustolle ja haikailla kirjojen perään. Monet jäävät hankkimatta, mutta jotkut eksyvät ostoskoriin aivan kuin puolivahingossa. The Unbecoming of Mara Dyer on yksi näistä vahinko-ostoksista. Kirjan kansiteksti ei juuri kerro kirjan sisällöstä ja koska yleensäkin koetan pysyä erossa sellaisten kirjojen arvosteluista jotka aion itse vielä lukea, en tiennyt juurikaan, mitä tältä kirjalta olisi pitänyt odottaa. Harvemmin tulee vastaan kirjaa, jolla vaikuttaisi olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kirja kertoo Mara Dyeristä, nuoresta naisesta joka herää sairaalasta vailla tietoa siitä, miten on sinne päätynyt. Paljastuu, että Maran paras ystävä Rachel, Rachelin ystävä Claire sekä Maran poikaystävä Jude ovat kuolleet onnettomuudessa, jossa Mara on ainoa selviytyjä. Paetakseen piinaavia muistoja ja traumaperäisen stressihäiriön aiheuttamia hallusinaatioita, Mara suostuttelee perheensä muuttamaan uuteen kaupunkiin. Mara veljineen päätyy yksityiskouluun, jossa hän törmää uskomattoman komeaan mutta pahamaineiseen Noahiin, joka on ensisilmäyksestä saakka vastustamaton huolimatta siitä, että Mara väittää vihaavansa poikaa. Todella, todella tutunkuuloinen juoni siis.

Koetan aina lukea kirjan kuin se olisi ensimmäinen lajiaan minulle, koska jollekin se aina on ensimmäinen eikä siksi mielestäni ole reilua haukkua kirjaa kuluneeksi vain siksi, että tällaiselle raskaansarjan lukijalle se sitä on. Tämä kirja oli saanut Goodreadsissä poikkeuksellisen hyvät arvostelut, mutta lukiessani kommentteja (ei olisi pitänyt) selvisi, ettei kyseessä ole sitten kuitenkaan mikään hyvä kirja. Mitään uutta tässä ei ainakaan ole, lukuunottamatta yliluonnollisia elementtejä, joiden olemassaolosta ei sitten kuitenkaan ole oikein mitään varmuutta. On todella hankala koettaa olla puolueeton ja jättää kliseet huomiotta silloin, kun niitä on kirja pullollaan. Romantiikkapuoli jää tässä teoksessa todella vajavaiseksi, mutta jännitys onneksi paikkaa ja paljon!

Maraa vaivaavat hallusinaatiot - peilistä kurkkivat kuolleet ja sen sellaiset - on kirjoitettu hyvin ja ne on ujutettu tarinaan sopivasti. Noahin ja Maran rakkaustarina ei ihan oikeasti juuri sytyttänyt, mutta koitin ajatella tätä alati nahistelevaa pariskuntaa vähän niin kuin Gossip Girlin Chuck Bassina ja Blair Waldorffina. Se tuntui toimivan ainakin jonkin aikaa. Maran muisti palailee pätkittäin ja siinä lienee tämän kirjan mielenkiintoisin anti. Kyseessä on trilogia, ja toivon nyt kovasti, että romantiikkapuoli paranee seuraavassa kirjassa (jonka epähuomiossa vahingossa ostin, hups), sillä jännitys yksistään ei riitä minusta kantamaan tämänkaltaista nuortenkirjasarjaa finaaliin. Loppuratkaisu on ja ei ole yllättävä, riippuen siitä, kuinka paljon genreä (mitä tämä nyt sitten onkaan, paranormaali romantiikkakauhutrilleri?) on lukenut ja kuinka tarkkaavaisesti kirjaa lukee.

Maran hallusinaatiot tekevät kirjasta vähän vaikeaselkoisen. Paikoittain oli hankalaa erottaa Maran sekoilut todellisuudesta, eivätkä hahmot juuri keskustele keskenään asioista niin, että sitä kautta edes saisi selvyyden tapahtumien kulkuun. Varsinkin kirjan viimeisellä neljänneksellä oli pihalla kuin lintulauta hyvän tovin, kunnes asioita ruvettiin selittämään kunnolla. Tuo pieni pätkä kannattaa puskea vaikka hammasta purren läpi, loppu on sen arvoinen.