Ankea alku (Surkeiden sattumusten sarja, osa 1) - Lemony Snicket

The Bad Beginning
WSOY
2003
ISBN 978-951-0-28564-0
192 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Näin tämän kirjasarjan kolmesta ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan joskus aikoinaan ja minun on siitä pitäen ollut tarkoitus ottaa sarja lukuun. Osiahan on tosiaan - varsin sopivasti - kolmetoista, mutta sivuilla on hengitystilaa ja kirjat ovat kuvitettuja, joten ne ovat aika nopealukuisia. Pidin ensimmäistä kertaa kirjavinkkausta seiskoille tuossa männäviikolla, ja loppua kohti edetessäni tajusin, että minulla oli lähes yksinomaan kirjoja, joissa joku kuoli auto-onnettomuudessa ja siitä kaikki kurjuus sitten vasta alkoi. Päätin etsiä listalle vähän jotain muutakin kuin pelkkiä auto-onnettomuuskirjoja, ja hoksasin sitten, että Ankea alku oli meillä hyllyssä kun se ei kovin usein sitä ollut. Otin tämän jonkin asteisena merkkinä ja lainasin sen sitten kotiin luettavakseni. Eilen illalla sitten tajusin, että tämähän on siellä listalla, mutten ollut vielä aloittanutkaan. Nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämän lukee suunnilleen aika tasan kahdessa tunnissa, joku nopeampi lukija epäilemättä minuakin nopeammin.

Kirja kertoo Baudelairen sisaruksista, joita on kaikkiaan kolme; Violet, Klaus ja Sunny. Violet on keksijätyyppi, jolla on tapana kietaista hiukset ponnarille, etteivät ne häiritse hänen mietiskelyään, Klaus on lukijatyyppi joka rakastaa kirjoja, lukemista ja uutta tietoa, ja Sunny on puolestaan vielä ihan vauva, joka nauttii lähinnä asioiden pureskelemisesta. Eräänä päivänä lasten perhetuttu herra Poe sitten saapuu Rapurannalle heidän viettäessään siellä keskenään aikaa ja romauttaa lasten maailman täysin. Hän kertoo, että lasten vanhemmat ovat menehtyneet hirvittävän kammottavassa tulipalossa ja että lasten on muutettava hänen luokseen siksi aikaa, kun hän etsii näille uutta kotia. Baudelairet ovat varakasta väkeä ja vanhemmilta jääkin lapsille varsin mittava perintö, mutta siihen ei pidä koskeman ennen kuin Violet, kirjassa 14-vuotias, täyttää kahdeksantoista. Siihen saakka jonkun pitäisi huolehtia lapsista. Vanhempien toive herra Poen mukaan oli, että lapset kasvatettaisiin sopivalla tavalla sopivassa ympäristössä, ja vaikka sukupuussa kreivi Olaf ei ole läheisin, tämä sijaitsee maantieteellisesti lähimpänä ja on siksi vanhempien toiveita parhaiten vastaava huoltaja lapsille. Kreivi Olaf ei puolestaan ole tippaakaan kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, vaan häntä kiinnostaa pelkästään näiden valtava omaisuus, jonka hän päättää saada omakseen, keinolla millä hyvänsä.

Pidin Ankeasta alusta suunnattomasti ja nautin sen lukemisesta. Kieltämättä kirjaan liittyi positiivisia ennakkoasenteita sillä elokuva oli mielestäni hyvä ja juolahtipa mieleen katsoa se kenties uudestaan kirjat luettuani, ihan vain nähdäkseni, kuinka hyvin se vastaa kirjojen tarinaa. Pidin Violetin kekseliäisyydestä ja lasten periksiantamattomasta asenteesta. Kohdat, joissa selitettiin sanontoja ja termejä eri asiayhteyksissä, olivat hellyyttäviä ja vaikka niihin oli alkuun hankala asennoitua oikein, kirjan lapsekkuus sai minut pian kiedottua mukaansa. Aloitin Ankean alun luettuani Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjaa, ja luin sitä alkuun samaan sävyyn kuin olin lukenut tätäkin. Se loi aika hauskan vaikutelman, vaikka sellainen ei kenties ollut tarkoitus. Taidan joka tapauksessa hankkia Surkeiden sattumusten sarjan kotiini, jotta on sitten jotain mitä voi lukea kummipojalle hänen käydessään kylässä.