22. helmikuuta 2014

Legend - Marie Lu

Kansi: Lori Thorn
G. P. Putnam's Sons
2011
ISBN 978-0-399-25675-2
305 s.
☆☆☆☆
Oma

Legend valikoitui lukujonoon jälleen sieltä Goodreadsin listalta, jolta on löytynyt jo monta hyvää kirjaa. Tämä saikin odotella pitkän tovin vuoroaan, ennen kuin löysin sopivan hetken poimia sen käsiini ja aloittaa. Sitten se humpsahtikin alle päivässä. Olin alkuun vähän pettynyt Legendin visuaaliseen ulkoasuun - siis ennen kuin avasin kirjaa - sillä kansilipare on aika kehnon näköinen eikä pahvikansiinkaan ole painettu mitään teoksen nimeä kummempaa. Yllätyksekseni kirja on kuitenkin painettu värillisenä. Kirjassa on kaksi kertojaa, Day ja June, ja kukin luku alkaa ensin harmaasävyisellä, haalealla kuvalla jossa lukee kertojan nimi, jonka jälkeen alkaa itse teksti, joka on Dayllä kultainen, Junella tummansininen. Pelästyin alkuun, että koko kirja on kirjoitettu tuolla vähän hidaslukuisemmalla Dayn fontilla, mutta onneksi Junen fontti olikin sitten erilainen. Ihana yksityiskohta. <3

Legend sijoittuu siis futuristiseen, militaristiseen Los Angelesiin, jota Tasavallaksi kutsutaan, mutta jota on Kekkosen tavoin hallinut sama presidentti jo yhdettätoista nelivuotiskauttaan. Tasavaltaa vastassa ovat Koloniat ja sitten on vielä pieni ja itsepäinen kapinallisryhmä, joka kutsuu itseään Patriooteiksi. June on Tasavallan ykkösagentti, lapsinero, joka on ainoana henkilönä saanut Kokeesta täydet 1500 pistettä. Hän valmistuu yliopistosta ennätysajassa 15-vuotiaana ja hänet värvätään samoin tein Tasavallan palvelukseen, sillä hänen veljensä Metias kuolee Tasavallan ykkösvihollisen Dayn käsissä ja tämän kuolema jättää ikävän aukon kenraalin riveihin. June saa tehtäväkseen jäljittää Dayn ja ottaa tämän kiinni. Sillä välin Day tekee parhaansa löytääkseen jostain ruttoa parantavia lääkkeitä yhdeksänvuotiaalle pikkuveljelleen Edenille, eikä häntä voi estää mikään. Peitetehtävässä ollessaan June joutuu puoliksi tahtomattaan skiz-taisteluun, katutappeluun joka on köyhän kansanosan suurin huvi ja joillekin erinomainen tulonlähde. Likaisesti pelaava vastustaja meinaa kuitenkin päihittää hänet, mutta komein hänen koskaan tapaamansa sinisilmäinen poika pelastaa hänet ja ottaa hänet siipiensä suojiin.

Olin vähän skeptinen aloittaessani tätä kirjaa. Olen nyt lukenut sen verran pitkään dystopioita, että ne alkavat valua korvista ulos, etenkin kun jok'ikisessä kehutaan kuinka tämä sopii Nälkäpelin ystävälle ja tämä on parempi kuin Nälkäpeli koskaan. Etenkin kun Nälkäpeleillä ratsastanut Divergentkin osoittautui loppua kohti niin surkeaksi. Legend on kuitenkin mukavan erilainen. Scifi-elementit tulevat hyvin esille jo heti alussa ja militaristinen yhteiskunta on hurmaavan erilainen verrattuna näennäisen rauhallisiin yhteisöihin, joiden pinnan alla kuitenkin aina kuohuu. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Tasavalta polkee kansalaisiaan eivätkä nämä ole siihen todellakaan tyytyväisiä. June ja Day ovat molemmat ulkonäöltään viehättäviä (annettakoon se anteeksi nyt tämän kerran) ja luonteiltaankin mukavan erilaisia. Kummallakin on selvät motiivit ja päämäärätietoisuutta, jonka avulla he etenevät.

Kirjan juoni pysyy hyvin kasassa vaikeinakin aikoina, eikä tapahtumien kulkua ole missään vaiheessa hankala seurata. Ihmettelen vain, miksi Junelle piti antaa lemmikiksi upea valkoinenpaimenkoira Ollie, kun se lopulta päätyy vain hylätyksi eikä se oikeastaan tuo juonellisesti kirjaan mitään lisäarvoa. Paitsi olemalla komea koira. Jostain syystä aina pistää vihaksi, kun koirat joutuvat kärsimään, oli se sitten kenen syy tahansa. June olisi hyvin pärjännyt kirjassa ilman koiraakin. Legend oli antoisa välipala surkean kirjan jälkeen ja palautti uskoni nuorten dystopioihin, ainakin hetkeksi. Saapa nähdä, millaisia reaktioita jatko-osa aiheuttaa jahka saan sen näppeihini. Legendiä kuitenkin suosittelen, se poikkeaa massasta hyvällä tavalla ja nopeasti syttyvälle ihastuksellekin on hyvät syyt - ovathan molemmat päähenkilöt hyvännäköisiä ja erilaisia tavalla, joka lienee heille antoisa. Puhumattakaan siitä, että Day on ilmeisesti melkoinen flirtti mitä tulee kauniisiin tyttöihin.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut koko tämän trilogian ja on kyllä todella hyvää dystopiaa. Pidin kaikkein eniten kakkososasta, Prodigysta. Kannattaa jatkaa trilogian parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, suunnitelmissa on! Jahka posti toimittaa ja pääsen lukemaan. :D Hyvä tietää että herkkuja on vielä luvassa.

      Poista
  2. Miten voi olla, etten ole aiemmin törmännyt näin ihanaan blogiin! Kirjamakusi tuntuu olevan melko samanlainen omasi kanssa, ja lisäksi saan aina kiksejä näteistä ulkoasuista ja hyvin kirjoitetuista kirja-arvioista :D Myös itselläni on tapana etsiä lueskeltavaa Goodreadsista.

    Tämä Legend on ollut omalla lukulistallani jo pitkään, ja arviosi on sen verran rohkaiseva että taidan tarttua siihen pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista, mieltä lämmittävistä sanoista! <3 Blogin ulkoasu epäilyttää aina aika ajoin kun se on niin kovin tumma, mutta toisaalta pidän siitä itse ja eikös se ole tärkeintä? ;)

      Legend oli tosiaankin mukavan erilainen (olen uponnut tasaiseen tahtiin syvemmälle dystopioiden suohon, niitä kun tuntuu puskevan hirvittävää tahtia ulos nykyään) ja piristävä.

      Tervetuloa vielä lukevan peikon pariin! <3

      Poista
  3. Kiva blogi sinulla, mukava vaihteeksi lukea suomeksi niiden kirjojen arvosteluita, joita olen bongaillut Goodreadsistä. Kirjanmerkkeihin blogisi hops! Olen katsellut tätä Legendiä jo pitempään, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea. Jos dystopiat kiinnostavat, niin oma ehdoton suosikkini on Neal Shustermanin Unwind-sarjan ensimmäinen osa. Ja pidän tavattomasti Scott Westerfeldin Uglies-sarjasta, jossa päähenkilöstä ei kerta kaikkiaan voi pitää, mutta kirjat vangitsevat silti otteeseensa. Sorry, kirjojen tyrkyttäminen on ammattitauti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia oikein kovasti ja tervetuloa lukijaksi! Täytynee testata nuo ehdottamasi. Nyt juuri päivitellään lukudiplomilistoja, eli työlukemista on enemmän kuin laki sallii, mutta koitan ahtaa väleihin vähän jotain omaakin aikaa, jolloin luen tasan sitä mikä kiinnostaa. :D

      Legendistä tosiaan tykkäsin, sillä se poikkeaa aika rutkasti valtavirtadystopioista. Minua se ainakin virkisti, kun olin lukenut jo useamman "tää ihastuis tähän ja sit niillois vähä vaikeeta ku yhteiskunta on tyhmä mut sit ne kuiteski uhmais kaikkee ja sit ne olis voittamattomii yhessä ku..." Sellaisillakin on aikansa ja paikkansa, mutta rajansa kaikella! :D

      Tuota Ugliesia olen katsellut joskus itsekin. Kiitos vinkistä!

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n