The Giver - Lois Lowry

Kansi: Charles Brock & Lois Lowry

Houghton Mifflin
1993
ISBN 978-0-547-99566-3
225 s.
☆☆☆☆
Oma

Työkaverini on ottanut asiakseen lukea läpi School Library Journalin TOP 100 -listan, jolta tämäkin kirja löytyy. Hänen (lukuisista) suosituksistaan minä sitten nappasin kirjan lukulistalleni. Lois Lowryn The Giver on nuorille tai jopa lapsille suunnattua dystopiaa, kertomus tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa mahdollisuus valintaan on poistettu kuviosta. Jokaisella yhteisön jäsenellä on omat muistonsa, mutta vain yksi henkilö muistaa kaiken ihmiskunnan menneisyydestä. Kirjan päähenkilö Jonas valitaan täksi The Receiveriksi, henkilöksi, joka kuljettaa ihmiskunnan muistoja sisällään niin, ettei muiden tarvitse kantaa niiden tuskaisaa taakkaa.

Ensialkuun tämä tulevaisuuden yhteiskunta vaikuttaa oikealta unelmalta. Johtorymä päättää, ketkä muodostavat perhekunnan, ja jos liitto toimii, perhekunnalle annetaan mahdollisuus anoa lapsia. Jokaiseen perheeseen myönnetään yksi tyttö ja yksi poika (joskin kirjassa sukupuolista puhutaan hyvin kliinisin sanoin; female, male). Johtoryhmä seuraa näiden lasten kasvua ja mielenkiinnonkohteita ja lasten täyttäessä kaksitoista, heidät määrätään tehtäviin, joissa heidän tulee pysyä lopun ikäänsä. Kenelläkään ei ole omaa syntymäpäivää, vaan kaikki ryhmänsä jäsenet (siis samana vuonna vanhemmilleen luovutetut lapset, joita jokaisessa ryhmässä on 50) täyttävät vuosia samassa seremoniassa joulukuussa. Kenelläkään ei ole vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, koska kukaan ei ole erilainen muista. Kaikilla on samanlaiset vaatteet ja samanlaiset hiukset. Kaikkien elämä noudattaa samaa kaavaa.

Jonasin päästyä The Giverin oppiin käy kuitenkin nopeasti selväksi, mistä kaikesta ihmiset ovat luopuneet saavuttaakseen tämän harmonisen yhteiselon. Ihmiset eivät näe värejä eivätkä kuule musiikkia. He eivät tunne voimakkaita tunteita kuten rakkautta ja vihaa, vaikka luulevat niin tekevänsä. He eivät kysy henkilökohtaisista asioista, koska sitä pidetään Röyhkeänä, eivätkä he koskaan kiistele auktoriteetin kanssa. Heti kun Jonas alkaa saada muistoja Giveriltä, hän keksii tapoja joilla parantaa yhteiskunnan elämää, mutta selvää on, että ne kaikki aiheuttaisivat hyvien lopputulosten lisäksi myös paljon pahaa verta ja riitelyä. Niinpä Jonas ja Giver punovat juonen, jolla ihmiskunnan saisi muuttamaan tapojaan.

Ymmärrän hyvin, miksi työkaverini hehkutti tätä kirjaa niin kovin. Monitasoinen, helpolla, soljuvalla kielellä kirjoitettu kertomus imaisee mukaansa ja antaa vilauksen vaihtoehtotulevaisuudesta, jossa sellaisilla pikkuseikoilla kuin värit tai musiikki ei ole mitään virkaa. Kirjat ovat tavallisilta kansalaisilta kiellettyjä, lukuunottamatta sääntöoppaita ja muita kansalaisen elämälle tuikitarpeellisia painotuotteita (sellaista elämää ei kukaan kirjojen ystävä voisi elää!). Varsinainen tieto heiltä kuitenkin pimitetään vaarallisten ajatusten välttämiseksi. The Giver herättää monenlaisia mietteitä ainakin siitä, mikä ihmisille nykyään on tärkeää ja mihin kannattaisi keskittyä elämässään. Ihmiset joutuvat kirjassa myös menemään uskomattomiin mittoihin päästäkseen sille yhdenmukaisuuden tasolle, jolle he pyrkivät. Eikä suurten juhlien saattelema, vain "the Release" -nimellä kulkeva salaperäinen tapahtuma ole sekään ihan niin iloinen kuin mitä kaikki tuntuvat luulevan.